Yksinkertainen mummo ja muita toimenkuvia

Kun on korotettu yksinkertaisen mummon arvoasemaan, niin totta kai lomalla pitää suunnata ainoaa lapsenlastansa katsomaan ja onneksi myös hoitamaan. Istun siis hämeenlinnalaisen talon puutarhassa syysauringon paisteessa, vahdin lapsen unta ja rapsutan koiran niskaa.

Hämeenlinna on muutenkin mukava kaupunki, täällä on paljon nähtävää ja erittäin edistyksellinen kirjasto. Ainakin se siltä näyttää vieraan silmään. Jo vuosia sitten hämeenlinnalainen kirjastoväki keräsi meille avuksi arjen ongelmiin Makupalakirjastoa ja nyt täällä on polkaistu käyntiin Hämewiki ja siinä sivussa vanhojen äänitteiden digitointi kirjaston oheispalveluiksi.

Meilläkin henkilökunta on esittänyt että perustaisimme oman Kemiwikin, mutta olen ollut nihkeä asian suhteen. Voitaisiinko paremminkin perustaa Lappiwiki, jolloin vastuu jakaantuisi laajemmalle? Minun nihkeyteni asialle johtuu pelkästään siitä, että mietin miten repisin henkilökuntani ajasta jotain vielä tällaiseen toimintaan. Meiltä poistuu kirjastosta kolmen lähivuoden aikana 7 henkilöä ja rekrytointikiellon johdosta emme saa yhtään uutta henkilöä tilalle. Tilanne on enemmän kuin haastava ja se panee pohtimaan työtä, töiden organisointia ja sitä missä töitä tehdään.

Meillä on aloitettu töiden uudelleen organisointi ja työnkuvien sekä ennen kaikkea vastuualueiden uudelleenmäärittely. Työ on vasta alussa, mutta tarkoituksena on miettiä tarkasti mitä töitä meidän on järkevää ja tarpeellista tehdä ja ennen kaikkea mitä töitä tulevaisuudessa kirjastoissa tehdään. Etelä-Suomen kirjastoissa oli palkattu nuorisotyöntekijöitä tai käytetty heidän apuaan erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Mitä töitä siis teemme itse ja mitä tuotamme yhdessä muiden kanssa?

Monissa kirjastoissa pidettiin myös itsestäänselvyytenä Kirja kotiin palvelua. Olisiko sille resursseja, kun kirjastoautotoimintamme loppuu lähivuosina? Joka tapauksessa tulevaisuuden kirjastotyö on syvimmältä ytimeltään edelleenkin tietotaidon jakamista ja asiakaspalvelua. Asiakaspalvelu vain voi tapahtua myös muualla kuin fyysisten seinien sisällä kirjastossa.

Minun toiveeni on kuitenkin, että tulevaisuudessa henkilökunnan työnkuvat olisivat entistä monipuolisempia ja niihin kaikkiin kuuluisi jonkun uuden asian vastuuta ja kehitystyötä. Monipuolinen työnkuvat ruokkii luovuutta ja sitä tulevaisuudessa tarvitaan entistä enemmän. Jo se, että olemme määritellet vastuun jostakin asiasta sisältävän alan uusimman tiedon seuraamisen ja siitä muille tiedotamisen, oman erityisalan sijaisten kouluttamisen ja oman työn kehittämisen, sisältää kaikkia näitä elementtejä.

Mutta nyt poika heräilee, joten alan taas yksinkertaiseksi mummoksi ja jatkan lomailuani.