Pannukahvit kuura-aamuna

Heräsin viikko sitten pakkasaamuun talvimakuupussini sisältä, kodasta, keskeltä metsää. Mies viritteli tulia aamukahvia varten ja minä olin onnellinen. Olin kokenut jälleen jotain uutta, kun olin uskaltanut lähteä mukaan yöksi tulille.

Vielä 5 vuotta sitten en olisi tähän pystynyt. Ei sinne asti, ei kai nyt kukaan pakkasessa yötä ole metsässä. Jotain on kuitenkin muuttunut vuosien myötä ja olen todennut että tuttu ja turvallinen ei aina anna parhaita elämyksiä arkielämää piristämään. Uudet kokemukset saa vain uskaltautumalla rajojensa yli.

Muutoksen pelko on iso mörkö monen ihmisen olkapäällä. Siksipä me emme kovin mielellämme halua mitään uutta, kun sujuuhan tämä arki näinkin ihan hyvin. Maailma ei vain tahdo pysyä paikallaan. Kaikki kehittyy kiihtyvällä vauhdilla kohti jotakin sellaista, jota emme osaa edes kuvitella. Me reilusti viiskymppiset huokailemme jokaisen uutuuden edessä, että kuinkahan monta sovellusta, laitetta tai asiaa joudumme vielä opettelemaan ennen kuin pääsemme eläkkeelle. Niin kuin se elämä siihen loppuisi.

Siksipä kannattaakin olla avoin muutoksille ja katsoa mitä hyötyä niistä olisi meille tai työllemme ja asiakkaillemme. Kannattaa hankkia uusi talvimakuupussi, jonka suojassa voi palelematta yöpyä pakkasyössä. Kannattaa tehdä muutoksia ennen kuin joku muu ne tekee meiltä kyselemättä. Kannattaa suuntautua kohti tulevaisuuden kirjastoa.

ps. kun jälkeenpäin lisäsin kuvan tekstiin, niin onnistuin julkaisemaan tämän uudelleen lokakuulla... opetteluttaa tämä blogitekniikka vielä. Alkuperäinen teksti on siis syyskuun lopulta.