Kymmenen vuotta sitten kirjastomme kokoelmat olivat lähes 250 000 kappaletta. Nyt meillä on aineistoa jäljellä n. 185 000 kappaletta ja tänäkin vuonna on poistettu aineistoa jo melkein 20 000 kappaletta. Remontin jälkeen tilaa on vähemmän ja toisaalta aineisto pitää saada näyttävämmin ja houkuttelevammin esille. Suurin osa tämän vuoden poistoista on tehty kirjaston varastosta.
Kirjastoammattilaisten työ on tiedonhaun ja lainauksen lisäksi myös monenlaista kokoelmien hoitamista. Kokoelma käsittää kaiken sen materiaalin, jota kirjastossa on tutkittavissa tai lainattavissa. Meidän kokoelmissamme ei ole lainattavia urheiluvälineitä tai ompelukoneita, mutta kaikkea perinteistä kirjastoaineistoa sitten sitäkin laajemmin.
Mitä meillä sitten tehdään kun kokoelmia hoidetaan päivittäin? Uusia kirjoja, lehtiä, karttoja, levyjä, nuotteja ja äänikirjoja tilataan viikottain. Asiakkaiden hankintaehdotukset otetaan huomioon tilauksissa mahdollisuuksien mukaan. Kun uutta aineistoa saadaan taloon, on vanhaa samalla poistettava.
Henkilökuntamme seuraa päivittäin kirjojen, lehtien, levyjen yms. kuntoa niitä käsitelleessään. Likaiset ja resuiset kappaleet poistetaan joko myyntiin tai suoraan paperinkeräykseen. Jos poistetaan viimeinen kappale ja esim. kirjalle olisi vielä lainaajia, niin siitä pyritään hankkimaan uusi kappale tilalle.
Kokoelmia käydään läpi päivittäin yhteisesti hyväksytyn kokoelmapolitiikkamme mukaisesti. Usein jo kirjan ulkonäkö on niin aikansa elänyt, että se ei esim. tietokirjahyllyssä houkuttele lainaajia. Kaikkia vanhoja kirjoja ei kuitenkaan poisteta. Jonkun perustaidon vanhakin opaskirja voi olla ainutlaatuinen ja tarpeellinen.
Yleisessä, pienehkössä kirjastossa ei kannata pitää hyllyssä kaikkea julkaistua kirjallisuutta, koska harvinaisemmat ja vanhemmat teokset saadaan kätevästi lainaan muista kirjastoista ja etenkin Varastokirjastosta . Suomalaiset kirjastot ovat kehittäneet viime vuosina logistiikkaansa ja tietokantojaan, joten kirjojen löytäminen ja kaukolainaus ovat vähentäneet kirjaston omien kokoelmia määrää.
Puhumme yleensä poistojen yhteydessä nollakiertoisista teoksista. Tämä tarkoittaa esim. kirjaa, jota kukaan ei ole lainannut vuosiin. Tällaisen kirjan kohdalla mietitään, onko se lainaamattomanakin tärkeä osa kokoelmaamme. Yleiset kirjastot pyrkivät säilyttämään kattavan kokoelman eri vuosikymmenten kaunokirjallisuutta ja silloin nollakiertoisellakin teoksella voi olla oma tärkeä tehtävänsä esimerkkinä menneiden vuosikymmenien kirjallisuudesta. Nuoret eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita mummoikäisten nuoruuden ihanista kirjoista, joten siellä aineisto on yleensä tuoreempaa.
Tekijänoikeuslaki suojelee kaikkea julkaistua materiaalia, joten kirjastot eivät voi ottaa kokoelmiinsa esim. kopioita teoksista tai lehtijutuista. Meilläkin on siivottu mm. kotiseutuosastolta vanhoja lehtien kopiokansioita paperinkeräykseen. Tieto jutuista on kuitenkin säilötty Lasmarkki -kotiseututietokantaan viitetietona. Lasmarkista löytyy tieto missä lehdessä uutinen on aikoinaan julkaistu. Saman lehden voi sitten lukea mikrofilmiltä kotiseutuosastollamme.
Tekniikan kehitys asettaa myös omat rajansa kirjastoaineiston säilytykselle. Viime aikoina on poistettu paljon videoita ja C-kasetteja, koska ihmisillä ei ole enää laitteita näiden katseluun ja kuunteluun. Onneksi asiakkaat voivat yhä digitoida omia vanhoja C-kasetteja, Lp-levyjä ja videoita kirjastossa.
Kokoelmatyö on jokapäiväistä työtä, jota tehdään koko henkilökunnan voimin. Tavoitteena on mielenkiintoinen kokoelma, joka menee hyvin lainaksi asiakkaillemme. Poistetut kirjat lähetetään ensisijaisesti joko varastokirjastoon tai muille niitä tarvitseville. Jos kirjoja ei voida hyödyntää muuten, ne laitetaan myyntiin ja jos ne eivät käy kaupaksi siirrämme ne paperinkeräykseen. Ja vanhoista videonauhoista kudotaan jotain uutta ja hyödyllistä.
