Pääkalloja ja yhteiskunnan mullistuksia

Kuuntelin työviikon päätteeksi kotimatkallani Ylen Taustapeili -ohjelmaa. Toimittaja Petri Rinne haastatteli Oulun ammattikorkeakoulusta valmistunutta nuorta miestä, joka oli perustanut liikekumppaninsa kanssa Helsinkiin 3D-tulostamiseen perustuvan yrityksen. Jarkko Lohilahti kertoi, että 3D-tulostus tulee muuttamaan vielä koko yhteiskuntaa.

3D-tulostukseen törmäsin vuosia sitten Amerikassa eräässä oppilaitoksessa, jossa sillä valmistettiin opiskelijoiden harjoitustöitä. Yrittäjä Jarkko Lohilahti oli saanut asiaan ensikosketuksensa Oulussa, kun oli ammattikorkeakoulussa päässyt tutustumaan laitteeseen. Sillä valmistettiin kopioita yliopistollisen sairaalan lapsipotilaiden pääkalloista. Näiden tulostettujen mallien avulla voitiin suunnitella etukäteen vaativia leikkauksia.

Muistelen kuulleeni jostakin, että amerikkalaiset käyttävät 3D-tulostusta jo nyt Afganistanissa. Särkyneen osan tilalle voidaan paikanpäällä valmistaa uusi kappale, eikä sitä tarvitse odottaa tai kuljettaa paikalle maapallon toiselta puolelta. Ainetta käytetään vain sen verran kuin kappaleeseen tarvitaan ja jyrsintäjätettä ei synny.

3D-tulostuksessa valetaan esine kerros kerrokselta ja raaka-aineena käytettävät muovit kovetetaan UV-valolla. Raaka-aineita on muitakin ja esim. metallit tehdään jauheesta ja suklaatakin on käytetty tulostamiseen. Laitteita käytetään nykyisin mm. prototyyppien mallinnukseen tai pienien käyttöesineiden valmistukseen. Tuomarin pillikin syntyy saumattomasti, kun vesiliukoinen täyteaine mahdollistaa helmen valamisen pillin pesään.

Laitteet ovat vielä melko kehittymättömiä eli sillä tasolla millä PC:t olivat 1970-luvulla. Tulevaisuudessa Lohilahti uskoi kuitenkin laitteiden kehittyvän ja ehkäpä me jonakin päivänä teemme itse omat kenkämme tulostamlla ne kotona jostakin palvelusta tai itse suunnitellen.

Miten tämä sitten liittyy tulevaisuuden kirjastoihin? Millainen yhteiskunta olisi, jos kotona voisi tehdä itse uusia esineitä eikä niitä kuljetettaisi paikasta toiseen ympäri maailman meriä? Ja pitäiskö meidän ostaa kirjastoihin kokeiltavaksi 3D-tulostimia? Kuluttajakäyttöön ne maksavat kuulemma n. 600 euroa ja ammattikäyttöön 1700 - 3000 euroa. Onko 3-D tulostin tulevaisuuden ompelukone? Siinäpä miettimistä yhteiskunnan muutoksia odotellessa.

ps. Kirjastomme remontissa olemme vaiheessa, jossa uutta palvelualuetta rakennetaan, kaikki hyllyt ja aineistot on jo melkein sijoiteltu uudelleen. Nyt laaditaan uusia opasteita, mietitään tarkemmin asiakkaiden palvelupolkuja  ja työntekijöiden töitä uusitussa kirjastossa.