Toimin salivahtina eli tarkastin osallistujapasseja ja avustin osallistujia käytännön kysymyksissä. Samalla seurasin oman salini luentoja. Mukaan mahtui asiaa kansainvälisistä tietokannoista, museoiden, arkistojen ja kirjastojen yhteisistä tutkimusaiheista, laitoskirjastoista, lasten- ja nuorten lukemisen tukemisesta aina kansainvälisiiin kirjastokuulumisiin asti.
Konferenssissa puhuttiin paljon tiedon vapaasta saatavuudesta, avoimista tietokannoista ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoista. Nämä kaikki ovat edellytyksiä tasavertaiseen tiedonlevitykseen monissa kehitysmaissa. Köyhillä, sotien runtelemilla mailla ei ole varaa kalliisiin ohjelmistoihin tai kaupallisesti tuotettuihin tietokantoihin.Tiedontarve näissä maissa on kuiten todella suuri ja siksi vapaa tiedonsaanti on ainoa tapa ratkaista ongelmia tulevaisuudessa.
Suomessa pidettiin ajantuhlauksena turhaa lukemista vielä 1800-luvulla. Samalla yritettiin kitkeä lukutaidottomuutta opettamalla ja kansakouluja perustamalla. Afrikassa tilanne voi yhä olla samankaltainen. Lukutaidottomuutta on monissa maissa ja esim. ajan kuluttaminen kirjastossa voi leimata naisihmisen laiskaksi.
Afrikkalaisten naisyrittäjien tiedonhankintatapoja tutkittaessa radio, televisio ja suullinen tieto joltakin tutulta olivat ensisijaisia tiedonhankintatapoja. Kirjastoja ei paljon käytetty koska ne olivat yleensä kaukana ja naiset eivät joutaneet muutenkaan kuluttamaan aikaansa kirjastossa. Myös lukutaidottomuus asetti omat esteensä kirjastojen käytölle.
Kännykät ja varsinkin älypuhelimet internetteineen tulevat mullistamaan kehitysmaissa tiedonvälityksen tulevaisuudessa. Internetin avulla päästään kiinni siellä oleviin tietovarantoihin ja samalla tietysti myös kaikkeen siihen luokattomaankin tietoon, jota netti on väärällään.
Lukutaidottomuutta älypuhelimet eivät kuitenkaan poista, joten perustyötä opetuksessa on yhä tehtävä. Monissa maissa kirjastot toimivat keskuksina, joissa vahvistetaan etenkin naisten elämänhallintaa lukemisen lisäksi. Kirjastojen yhteydessä opetetaan mm. tietotekniikkaa tai ompelutaitoja, jotka voivat tuoda naisille uuden mahdollisuuden työllistyä.
Suomessa opettelemme ja opetamme medialukutaitoja ja kirjastoautot palvelevat syrjäseutujen asukkaita. Köyhissä maissa kansalais- ja työväenopistoja vastaavat kirjastojen yhteydessä toimivat tiedotuskeskukset. Kirjastoautoja paremmin vaikeissa olosuhteissa toimivat riksakuskit tai kamelit mukana kulkevine kirjalaatikoineen ja kirjastonhoitajineen. Kaikkialla ihmisillä on kuitenkin tarve saada lisää tietoa ja siinä kirjastoilla on yhä oma tärkeä osansa tiedonjakajina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti