tiistai 4. lokakuuta 2011

Uuden ajan airut

Etelä-Suomen retkemme raportit alkavat hiljalleen valmistua. Jokainen meistä sai kertoa tarkemmin yhdestä kirjastosta yhdessä parinsa kanssa. Minun kohdalleni arpoutui Oulunkylän lähikirjasto Helsingistä.

Kirjasto on rakennettu Ogelin ostoskeskuksen lähelle 1987 ja vuoden 2010 lopulla kirjastossa tehtiin pintaremontti, joka kesti n. 5 kuukautta. Tästä ajasta remonttia oli 2 kuukautta, yksi sisustamista ja loput aineiston pakkamista ja purkamista.


Oulunkylän kirjastossa pilotoidaan uutta Helsingin kaupunginkirjaston palvelukonseptia, jonka tavoitteena on palvelun tasalaatuisuuden takaaminen, asioinnin helpottaminen, kirjojen ja muiden teosten aikaisempaa parempi esillepano sekä viihtyisyyden lisääminen mm. värimaailmaan ja miellyttäviin sisutusmaterialeihin panostamalla.

Oulunkylässä otettin myös ensimmäisenä Helsingissä käyttöön yhtenäiset henkilökunnan työliivit. Työliiveihin siirtyminen oli aiheuttanut jonkun verran mutosvastarintaa, mutta asiakkaan näkökulmasta liivi helpottaa henkilökunnan löytymistä. Samalla liivi toimii tietynlaisena turvallisuustekijänä, kun sen avulla ilmaistaan selkeästi, kenellä on oikeus määrätä kirjastossa.


Kirjastoaineisto oli jaettu aiheryhmittäin, joiden paikan hyllyissä osoittivat selkeät värikyltit. Aiheryhmissä oli lähdetty liikkeelle arkiajattelun ja koulujen oppiaineiden mukaisista ryhmistä. Ryhmät olivat
A (violetti) kirjallisuus ja kielet,
B (vihreä) ihminen ja yhteiskunta,
C (punainen) maailma, luonto ja ympäristö,
D (ruskea) tekniikka ja talous,
E (sininen) historia ja elämänkerrat ja
F (keltainen) taide ja musiikki.
Helsingissähän on käytössä oma kirjastoluokitus, joten muiden yleisten kirjastojen luokitusta ei tässä voitu vertailla.

Ennen remonttia aineistoa oli karsittu todella paljon mutta se ei laskenut lainamääriä. Uuteen sisustukseen kuuluivat uudet, matalat hyllyt, joihin entinen kirjamäärä ei olisi mahtunutkaan. Lisäksi kirjastossa oli paljon esittelypöytiä mm. heti pääoven ja palvelutiskin välisellä alueella. Kokoelma oli käyty läpi ennen remonttia ja sieltä oli poistettu yli 10 vuotta vanha aineisto ja sellaiset teokset, jotka eivät ole käyneet lainassa kertaakaan 2-3 viime vuoden aikana sekä tietysti resuiset ja likaiset kappaleet. Kirjoja oli jäljellä n. 40 000 kappaletta eikä varastoa tarvittu, koska Helmetin kaukopalvelu toimi hyvin.


Lainaus ja palautus tapahtui pääosin itsepalveluna. Asiakkaat palauttivat itse aineistonsa automaatilla, pudottivat varatun aineiston luukusta henkilökunnan käsiteltäväksi ja laittoivat sitten loput kirjat ja muut aineistot palautushyllyyn. Seuraava asiakas saattoi lainata palautukset välittömästi . Kirjoja ei tarkastettu ja asiakkaisiin luotettiin, eli he ilmoittivat itse, jos olivat esim. sotkeneet kirjan. Toisaalta vahinkoja ei pidetty kovin merkittävinä, eikä yhdestä kirjasta ei ryhdytty riitelemään asiakkaan kanssa. Lainaus- ja palautusautomateilla oli otettu hyvin huomioon lapsi- ja pyörätuoliasiakkaat. Automaatit erottuivat selkeän tekstin ja taustavärin avulla. Samoin erottuivat myös Helmetin kirjastojärjestelmän hakukoneet, jotka sijaitsivat korkeissa oranseissa torneissä.


Palvelutiskejä oli sekä sisääntulossa että keskellä salia. Informaatikon viereen pääsi helposti, koska pöytä oli pieni ja helposti lähestyttävä. Kirjoista lainattuja tekstejä oli painettu valkoisiin istuinkuutioihin. Eri osastot oli erotettu sisustuksilla: nuorille oli sohva ja baaripöytä tuoleineen, aikuisille rustiikit nahkakalusteet, lapsille värikkäitä huonekaluja, lehtilukutilassa Ikean keittiöpöytiä tuoleineen ja tietokoneita varten oli K15-alue, jossa oli hiljaisia koppeja yksintyöskentelyä varten. Lehtilukutilassa oli myös kahviautomaatti.



Kun remontoitu kirjasto oli avattu, nuorisoa saapui paikalle huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. He myös viihtyivät ja olivat äänekkäitä. Runsaan puoli vuotta henkilökunta on pyrkinyt opettamaan paikalla viihtyville nuorille sitä, miten julkisessa tilassa käyttäydytään. Puhuttelua ja kovisteluakin on tarvittu, koska muut asiakkat ovat hermostuneet nuorten äänekkääseen olemiseen. Aika näyttää, miten nuoriso oppii käyttäytymään, mutta meille, jotka toivomme nuorten tulevan takaisin kirjastoihimme, tämä oli tietysti aika pysäyttävä tieto. Oulunkylässä ei kuitenkaan oltu vielä palkattu nuorisotyöntekijää henkilökuntaan, kuten esim. Espoossa oli jo tehty. Oulunkylässä oli asetettu rajoja, käytäydytty tiukasti vaikeissa tilanteissa ja annettu määräaikaisia porttikieltoja, jotka tehosivat, koska nuoren on kurjaa jäädä ulos, kun kaverit ovat sisällä kirjastossa.


Kirjastotila oli yhtenäinen suorakaiteen muotoinen sali, joten minimimiehitys vuorossa oli 3 henkilöä. Varsinaisen salin lisäksi kirjastoon kuului henkilökunnan työtiloja ja luokkatila. Kirjaston- ja varsinkin tietotekniikan opetukseen voi varata ajan henkilökunnalta.


Saimme myös mukaan Kirjastolaisen käsikirjan, joka jaetaan kaikille työntekijöille. Kirjasen lopussa tärkein asia oli tiivistetty neljään kokoavaan kohtaan.
1. Asiakas on aina etusijalla eli muut työt saavat odottaa ja kirjan paras paikka on asiakkaalla ei hyllyssä.
2. Kuuntele tarkasti eli asiakkaan todellinen tarve on selvitettävä huolellisesti, jolloin hänet voi ohjata eteenpäin, jos omat taidot eivät riitä. Samalla voi myös opetella tunnistamaan, milloin asiakas ei tarvitse apaua.
3. Käytä tilannetajua eli aktiivisuus on auttamista ja läsnäoloa, ei tyrkyttämista. Mutkattomuus taas merkitsee oman käytöksen ja kielen sopeuttamista asiakkaan mukaan.
4. Ole läsnä ja lähellä eli asiakkaan kanssa kävellään oikealle hyllylle asti ja otetaan viereen aineistonhaussa. Asiakkaan on hyvä tuntea henkilökunta vertaisekseen.

Kaiken kaikkiaan kirjastosta jäi mieleen mukava, kodikas ja selkeä tila, jossa asiakkaat viihtyivät. Tämä yhdessä Kuudes kerros Oy:n kanssa suuniteltu konseptimuutos tulee jatkossa siirtymään vähitellen kaikkiin Helsingin kirjastoihin. Pilotointi on mielestäni erittäin onnistunut ja sieltä nappasimme monia ideoita, joita voidaan jatkossa soveltaa myös omassa kirjastossamme.

Nyt toivonkin sitten lisää interaktiivisuutta tähän blogiini, eli parini  ja muu henkilökuntamme voisi kommentoida ja lisätä huomioita tähän raporttiini. Ja kaikki muutkin kommentit ovat tietysti tervetulleita.

8 kommenttia:

  1. Jukka, kirjastohoitaja10. lokakuuta 2011 klo 3.37

    Päällimmäiseksi koko kirjastoturneesta minulle jäi se, kuinka paljon näillä etelän kirjastoilla on resursseja (rahaa) verrattuna meihin. Tämä näkyy selkeästi siinä, kuinka paljon tarjolla on uutta ja monipuolista aineistoa, ja kuinka nopeasti vanha ja käytössä kulunut aineisto poistetaan. Myös aukioloajat ja henkilökunnan määrät olivat sellaisia, joihin meidän resursseilla ei pystytä.
    Oulunkylää koskien vain muutama huomio lisää Hilkan tekstiin;
    - asiakastietokoneita noinkin pienessä kirjastossa oli 11 kpl (meillä 7) ja lisäksi lainattavana kymmenen läppäriä.
    - kirjastoon oli tilattu jopa 165 lehteä.
    - kirjaston tiloissa järjestettiin viikottain erilaisia tapahtumia, konsertteja, elokuvailtoja ja luentoja.

    VastaaPoista
  2. Luin Hilkan tekstiä ja tunsin, miten vauhti kiihtyi mielessäni koko ajan. Liekö ollut vaikutusta tuolla maantiellä, joka näkyy pohjalla. Hilkan tekstin lopussa mulla oli jo 120 lasissa, kun hyppäsin vauhdissa kommenttiin ja SPLASH! törmäsin tiiliseinään ja karisin kappaleina maahan. Resurssit. Ei voi kun resurssit. Niillä on ja meillä ei ole :( En ala mitään :(

    Kirjastojen tilastotietokannan mukaan:
    Hankinnat / 1000 asukasta: Hki 332, Kemi 301
    Lehtitilaukset / 1000 asukasta Hki 9, Kemi 13
    Toimintakulut/asukasluku: Hki 62, Kemi 62
    jne. Toki kahden aivan eri kokoisen kaupungin lukuja ei voi ihan näin suoraan verrata toisiinsa, mutta että ei ne resurssit nyt ihan mahdottomat ole Helsingissäkään.

    Minäkin olen kierrellyt pääkaupunkiseudun kirjastoja, kuunnellut luentoja muutoksista ja kuullut epävirallisia kertomuksia muutoksen aikaansaannista. Esiin on aina noussut yksi resurssi yli muiden. Se on ASENNE. Sitä ei jaeta kaupungin talousarviossa, vaan sen hankkii jokainen ihan itse. Asenne on arvokas!

    VastaaPoista
  3. Oma tuorella etelän visiitilläni kävi Sellon kirjastossa,jossa oli myös kovasti ilmituotuja periaatteita. Niistä toiste (muistiinpanot on kai työpöydällä). Yksi mielenjäävä asia oli heidän palaverinsa, joita pidettiin esiintymislavalla ja aukioloaikaan ja säännöllisesti, saattoipa joku asiakaskin osallistua niihin. Uskon,että asenteita tulee näissä palavereissa pohdittua paljonkin.

    VastaaPoista
  4. Esimerkki resursseista: Kirjasto 10 Helsingin postitalolla ostaa kerralla ison läjän pokkareita, 10 kappaletta/nimeke. Seitsemän lainauskerran jälkeen pokkarit hävitetään, kunnosta riippumatta. Äänilevy poistetaan jos se seisoo hyllyssä yhden vuoden käymättä lainassa. 40 000 levyn kokoelmasta poistettavia riittää.
    Asenteella en tiedä ostetun yhtään kirjaa. Oman kirjastomme henkilökunnan asenteessa en löydä paljon parannettavaa, (tämä toki on oma subjektiivinen käsitykseni,) mutta tervetuloa tutustumaan meihin!

    VastaaPoista
  5. Ainakin henkilöstöresurssien on tarkoitus riittää paremmin siinä tiiviimmässä paketissa, mitä tällä remonttihankkeella tavoitellaan.

    Toimintaympäristö on pääkaupunkiseudulla aika erilainen. Erikoistumiseen ja virtaviivaistamiseen on toiset mahdollisuudet, yksi paikkaa toisen puutteet. Lapissa on pitkät etäisyydet. Toki logistiikkaa voidaan kehittää, mutta mahtanevat Rekku ja Helmet-kirjastojen sisäinen liikenne olla asiakkaan näkökulmasta aika erilaisia.

    "Asenne" on semmoinen mukava sana kaikkien eriävien mielipiteiden lyttäämiseen. Sen pariksi arkikäytössä käy oikein hyvin "muutosvastarinta". Onpa sanoja toisenlaisiakin, itselleni ovat rakkaita vaikkapa "työrauha" ja "ihmismäiset työolot". En kaipaa asiakkaita työpaikan kokouksiin enkä lämpene univormuille. Nimilappu riittää ihan hyvin.

    VastaaPoista
  6. Kannattaa muuten muistaa, että Oulunkylän asiakkaat eivät ole kaikki olleet erityisen tyytyväisiä uuteen ja uljaaseen kirjastojärjestykseen, jossa aineistoa on karsittu raskaalla kädellä pois. Nopealla tiedonhaulla pistää silmiin vaikkapa tämä kommenttiraita:

    http://aukioloajat.com/view.php?id=278246515

    Ja mitä blogitekstiin vielä tulee, niin ääkaupunkiseudulla työskenteleviä kirjastoihmisiä jututettuani olen saanut sen käsityksen, ettei Oulunkylästä ole kuitenkaan poistettu systemaattisesti yli kymmentä vuotta vanhaa aineistoa, vaan sitä on vieläkin kokoelmissa. Tämän voinee tarkistaa Helmet-hakujen puolelta.

    Kehitys voi kuitenkin kulkea tuohon suuntaan, mikä on jokseenkin ikävää, sillä näin kirjan elinkaaren lyhentyessä koko ajan kirjaston kokoelman ei pitäisi muistuttaa sentään Suomalaista kirjakauppaa.

    Ja vaikka kirjoja saisikin helposti tilattua muista toimipisteistä, niin monelle asiakkaalle kirjasto tarkoittaa kuitenkin sitä kokoelmaa, joka oman lähikirjaston hyllystä löytyy.

    Ymmärrän jotenkin, että Helsinkiin perustetaan tuollaisia perinteisestä kirjastomallista poikkeavia ja erikoistuneita yksiköitä (esimerkkinä nyt vaikka Kirjasto 10), mutta ei huomattavasti pienemmällä kirjastoverkolla ja resursseilla operoivien kannata niitä välttämättä jäljitellä.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoni herätti tuo heidän palautusautomaatin järjestely. Aivan samanlaiseen toimintatapaan törmäsimme Ruotsin turneella, missä sielläkin asiakkaat jättivät "selvät" palautukset suoraan hyllyyn, vain varatut ja muut epäselvät palautukset laitettiin menemään virkailijalle.
    Kaikissa näissä kirjastoissa luotetaan kovasti asiakkaaseen, eikä toisaalta olla niin tarkkoja sen suhteen millaisessa kunnosa materiaali kiertää. Toisaalta, kuten Sadun luvuista näkee, rahaakin on enemmän käytössä, mitäpä siinä jokunen kastunut kirja haittaa.
    Mikähän lienee esim. meillä kaupunginkirjastossa suhde selvät/käsiteltävät palautukset? Pakostakin tämä vähentää henkilökunnan tarvetta palautuksessa.

    VastaaPoista
  8. Olen käyttänyt Ogelin kirjastoa yli 20v. Kirjaston uusi ilme on selkeä ja avoimuus on mukavaa. Korkeiden kirjahyllyjen ongelma oli labyrinttitunnelma, mutta hyllytilan niukkuus tuntuu. Vähintään puolet materiaalista on hävinnyt.

    Tämä näkyy niin itseä kiinnostavissa kirjoissa tekniikan puolella kirjoissa kuin harrasteissa ja vapaa-ajan aiheissa. Ennen materiaalia oli silmien korkeudelta lattiaan. Nyt 2 kpl 1 m hyllyä!

    Kirjasto on kirjasto eikä nuorisotilan laajennus. PS3 pelit ja tietokoneet vetävät puoleensa aikaa viettävää nuorisoa, joista on häiriötä.

    Erittäin onnistunut osa-alue on lasten pieni leikkinurkkaus jossa äänieristävää seinäelementtiä. Lasten ilakointi ei kuulu pahemmin ja vanhemmat saa aikaa etsiä myös itselleen kirjoja, kun lapsilla on tekemistä. Tästä voisi ottaa mallia muuallekin.

    VastaaPoista