Tutkimusjohtaja
Jyrki Kasvi Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksesta lausui otsikon
sanat kirjastopäivillä Mikkelissä. Kirjastot ovat
hänen mielestään menneen maailman edustajia säilyttäessään
kuolleille puupalasille painettuja tekstejä. Myös tietokirjailija
Katleena Kortesuo piti kirjastoja epäekologisina laitoksina, koska
sähköisillä kirjoilla voidaan koska tahansa korvata painetut
teokset. Niiden säilyttäminen on turhaa.
Kaikkia
maailman teoksia ei kuitenkaan ole vielä digitoitu sähköisiksi.
Kirjastoilla on yhä tärkeä tehtävänsä. Suomessa toteutetttiin
melkein 95 miljoonaa ekotekoa vuonna 2012, kun teoksia ei ostettu
vaan ne lainattiin ja palautettiin takaisin kirjastoihin.
Onneksi
luennoitsijana oli myös kasvatustieteen tohtori Anu Haapala, joka
vannoi tarinoiden nimeen. Ihminen houkutellaan ja vietellään
lukemaan tarinoiden avulla. Iltasatujen lukeminen on edelleen
tärkeintä luksusta, mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa.
Läheisyys sekä tekstin luomat mielikuvat kehittävät luovuutta,
jota tarvitaan kaikessa oppimisessa.
Ovatko
kirjastot siis epäekologisia kirjojen reservaatteja? Ihan siinä
pisteessä emme vielä ole. Vaarana on kuitenkin liukuminen sähköisen
median jakelukanavien ulkopuolelle. Nyt Suomessa mietitään
kuumeisesti järkeviä malleja sähköisen kirjallisuuden ja lehtien
laajamittaiseen levitykseen myös kirjastojen kautta. Mallin pitäisi
olla sekä kirjailijoita, kustantajia että kuluttajia hyödyttävä.
Lisäksi tekniikan tulisi olla nykyistä kehittyneempää.
Millainen
on sitten tulevaisuuden kirjasto? Kirjasto voi olla marketin seinälle liimattu tapetti uutuuskirjoista, joita lainataan suoraan
älypuhelimeen mm. VR:n lipuista tutun QR-koodien avulla. Tai
kirjasto voi olla myös nykyinen internetissä toimiva sivu, jolta
kirjan voi ladata omalle laitteelle samalla kun jatkaa paperikirjojen
laina-aikoja ja varaa uusia elokuvia. Tai se voi edelleenkin olla
sama tuttu ja turvallinen tila jokaisessa kunnassa, jossa voi viettää
aikaa. Tai kirjasto voi olla kolmiulotteinen virtuaalitila, jossa
voimme pistäytyä keksittyinä hahmoina.
Tekniikan
kehitys ja uusien keksintöjen leviäminen luo haasteita minkä
tahansa palvelun kehittämiselle. Kirjastot pyrkivät kuitenkin
tarjoamaan kaikille asiakkailleen paljon elämyksiä, uusia tarinoita
ja uusia innovaatioita resurssiensa rajoissa.
Näissä
merkeissä käydään kirjastossa ja tehdään edelleenkin ekotekoja!
Kirjoitus julkaistu aiemmin Pohjolan Sanomien Helmi lehdessä 20.6.2013.
Suhtaudun hieman epäillen arvoisiin Kirjastopäivien puhujiin. Jos puhutaan uudesta, vasta julkaistavasta kirjallisuudesta, sähkökirja on ihan varteenotettava vaihtoehto, mutta Kortesuon väite vanhan kirjallisuuden "koska tahansa" korvaamisesta sähkökirjalla on erikoinen. Kirjasto ei tarjoa vain kahden viime vuoden kirjasatoa, vaan tarkoitus on, että kirjastoilla olisi tarjota asiakkailleen näkökulma kirjoihin pitemmällä aikavälillä. Haluaisin tietää, miten Kasvi tai Kortesuo hoitaisivat vanhan kirjallisuuden digitoinnin sähkökirjoiksi?
VastaaPoistaEihän kaikkiin kirjoihin ole edes mahdollista saada tekijänoikeuksia digitointiin. Kyllä painetulla kirjalla on edelleen vankka sijansa maailmassa ja sen myötä myös kirjastoilla. En tiedä halusivatko luennoitsijat vain pöllyttää nutturapäisten kirjastoihmisten maailmaa moisilla totuuksillaan. Stereotypiat kun istuvat niin vankasti yhä ihmisten mielessä alastamme.
VastaaPoistaTosiasia on kuitenkin, että myös sähköiset aineistot olisi kiireesti saatava kirjastoihin lainattaviksi, muuten emme tulevaisuudessa saa uusia asiakkaita kirjastoihin. Se sukupolvi on jo syntynyt, joka lukee vain sähköistä tekstiä luontevasti.