Uuden ajan airut

Etelä-Suomen retkemme raportit alkavat hiljalleen valmistua. Jokainen meistä sai kertoa tarkemmin yhdestä kirjastosta yhdessä parinsa kanssa. Minun kohdalleni arpoutui Oulunkylän lähikirjasto Helsingistä.

Kirjasto on rakennettu Ogelin ostoskeskuksen lähelle 1987 ja vuoden 2010 lopulla kirjastossa tehtiin pintaremontti, joka kesti n. 5 kuukautta. Tästä ajasta remonttia oli 2 kuukautta, yksi sisustamista ja loput aineiston pakkamista ja purkamista.

Oulunkylän kirjastossa pilotoidaan uutta Helsingin kaupunginkirjaston palvelukonseptia, jonka tavoitteena on palvelun tasalaatuisuuden takaaminen, asioinnin helpottaminen, kirjojen ja muiden teosten aikaisempaa parempi esillepano sekä viihtyisyyden lisääminen mm. värimaailmaan ja miellyttäviin sisutusmaterialeihin panostamalla.

Oulunkylässä otettin myös ensimmäisenä Helsingissä käyttöön yhtenäiset henkilökunnan työliivit. Työliiveihin siirtyminen oli aiheuttanut jonkun verran mutosvastarintaa, mutta asiakkaan näkökulmasta liivi helpottaa henkilökunnan löytymistä. Samalla liivi toimii tietynlaisena turvallisuustekijänä, kun sen avulla ilmaistaan selkeästi, kenellä on oikeus määrätä kirjastossa.

Kirjastoaineisto oli jaettu aiheryhmittäin, joiden paikan hyllyissä osoittivat selkeät värikyltit. Aiheryhmissä oli lähdetty liikkeelle arkiajattelun ja koulujen oppiaineiden mukaisista ryhmistä. Ryhmät olivat
A (violetti) kirjallisuus ja kielet,
B (vihreä) ihminen ja yhteiskunta,
C (punainen) maailma, luonto ja ympäristö,
D (ruskea) tekniikka ja talous,
E (sininen) historia ja elämänkerrat ja
F (keltainen) taide ja musiikki.
Helsingissähän on käytössä oma kirjastoluokitus, joten muiden yleisten kirjastojen luokitusta ei tässä voitu vertailla.

Ennen remonttia aineistoa oli karsittu todella paljon mutta se ei laskenut lainamääriä. Uuteen sisustukseen kuuluivat uudet, matalat hyllyt, joihin entinen kirjamäärä ei olisi mahtunutkaan. Lisäksi kirjastossa oli paljon esittelypöytiä mm. heti pääoven ja palvelutiskin välisellä alueella. Kokoelma oli käyty läpi ennen remonttia ja sieltä oli poistettu yli 10 vuotta vanha aineisto ja sellaiset teokset, jotka eivät ole käyneet lainassa kertaakaan 2-3 viime vuoden aikana sekä tietysti resuiset ja likaiset kappaleet. Kirjoja oli jäljellä n. 40 000 kappaletta eikä varastoa tarvittu, koska Helmetin kaukopalvelu toimi hyvin.

Lainaus ja palautus tapahtui pääosin itsepalveluna. Asiakkaat palauttivat itse aineistonsa automaatilla, pudottivat varatun aineiston luukusta henkilökunnan käsiteltäväksi ja laittoivat sitten loput kirjat ja muut aineistot palautushyllyyn. Seuraava asiakas saattoi lainata palautukset välittömästi . Kirjoja ei tarkastettu ja asiakkaisiin luotettiin, eli he ilmoittivat itse, jos olivat esim. sotkeneet kirjan. Toisaalta vahinkoja ei pidetty kovin merkittävinä, eikä yhdestä kirjasta ei ryhdytty riitelemään asiakkaan kanssa. Lainaus- ja palautusautomateilla oli otettu hyvin huomioon lapsi- ja pyörätuoliasiakkaat. Automaatit erottuivat selkeän tekstin ja taustavärin avulla. Samoin erottuivat myös Helmetin kirjastojärjestelmän hakukoneet, jotka sijaitsivat korkeissa oranseissa torneissä.

Palvelutiskejä oli sekä sisääntulossa että keskellä salia. Informaatikon viereen pääsi helposti, koska pöytä oli pieni ja helposti lähestyttävä. Kirjoista lainattuja tekstejä oli painettu valkoisiin istuinkuutioihin. Eri osastot oli erotettu sisustuksilla: nuorille oli sohva ja baaripöytä tuoleineen, aikuisille rustiikit nahkakalusteet, lapsille värikkäitä huonekaluja, lehtilukutilassa Ikean keittiöpöytiä tuoleineen ja tietokoneita varten oli K15-alue, jossa oli hiljaisia koppeja yksintyöskentelyä varten. Lehtilukutilassa oli myös kahviautomaatti.

Kun remontoitu kirjasto oli avattu, nuorisoa saapui paikalle huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. He myös viihtyivät ja olivat äänekkäitä. Runsaan puoli vuotta henkilökunta on pyrkinyt opettamaan paikalla viihtyville nuorille sitä, miten julkisessa tilassa käyttäydytään. Puhuttelua ja kovisteluakin on tarvittu, koska muut asiakkat ovat hermostuneet nuorten äänekkääseen olemiseen. Aika näyttää, miten nuoriso oppii käyttäytymään, mutta meille, jotka toivomme nuorten tulevan takaisin kirjastoihimme, tämä oli tietysti aika pysäyttävä tieto. Oulunkylässä ei kuitenkaan oltu vielä palkattu nuorisotyöntekijää henkilökuntaan, kuten esim. Espoossa oli jo tehty. Oulunkylässä oli asetettu rajoja, käytäydytty tiukasti vaikeissa tilanteissa ja annettu määräaikaisia porttikieltoja, jotka tehosivat, koska nuoren on kurjaa jäädä ulos, kun kaverit ovat sisällä kirjastossa.

Kirjastotila oli yhtenäinen suorakaiteen muotoinen sali, joten minimimiehitys vuorossa oli 3 henkilöä. Varsinaisen salin lisäksi kirjastoon kuului henkilökunnan työtiloja ja luokkatila. Kirjaston- ja varsinkin tietotekniikan opetukseen voi varata ajan henkilökunnalta.

Saimme myös mukaan Kirjastolaisen käsikirjan, joka jaetaan kaikille työntekijöille. Kirjasen lopussa tärkein asia oli tiivistetty neljään kokoavaan kohtaan.
1. Asiakas on aina etusijalla eli muut työt saavat odottaa ja kirjan paras paikka on asiakkaalla ei hyllyssä.
2. Kuuntele tarkasti eli asiakkaan todellinen tarve on selvitettävä huolellisesti, jolloin hänet voi ohjata eteenpäin, jos omat taidot eivät riitä. Samalla voi myös opetella tunnistamaan, milloin asiakas ei tarvitse apaua.
3. Käytä tilannetajua eli aktiivisuus on auttamista ja läsnäoloa, ei tyrkyttämista. Mutkattomuus taas merkitsee oman käytöksen ja kielen sopeuttamista asiakkaan mukaan.
4. Ole läsnä ja lähellä eli asiakkaan kanssa kävellään oikealle hyllylle asti ja otetaan viereen aineistonhaussa. Asiakkaan on hyvä tuntea henkilökunta vertaisekseen.

Kaiken kaikkiaan kirjastosta jäi mieleen mukava, kodikas ja selkeä tila, jossa asiakkaat viihtyivät. Tämä yhdessä Kuudes kerros Oy:n kanssa suuniteltu konseptimuutos tulee jatkossa siirtymään vähitellen kaikkiin Helsingin kirjastoihin. Pilotointi on mielestäni erittäin onnistunut ja sieltä nappasimme monia ideoita, joita voidaan jatkossa soveltaa myös omassa kirjastossamme.

Nyt toivonkin sitten lisää interaktiivisuutta tähän blogiini, eli parini  ja muu henkilökuntamme voisi kommentoida ja lisätä huomioita tähän raporttiini. Ja kaikki muutkin kommentit ovat tietysti tervetulleita.

Kaksi päivää, 7 kirjastoa ja menetetyt yöunet

Kemin kaupunginkirjasto sai Opetus- ja kulttuuriministeriöltä n. 20 000 euron avustuksen kokeilutoimintahankkeeseen Asiakkaatkin mukaan kirjaston suunnitteluun. Yhtenä osana tätä hanketta oli koko henkilökunnan opintomatka uusiin Etelä-Suomen kirjastoihin. Teimme matkan viime viikolla.

Kahden päivän aikana tutustuimme seitsemään eri kirjastoon. Kaikissa kirjastoissa aikaa oli liian vähän, mutta saimme pikakelauksen monista eri tyyppisistä tavoista järjestää kirjastopalvelua. Nyt tähän pikakelauksen purkamiseen on mennyt monta yötä ja niiden yöunet. Herään öisin miettimään asioita joita näin, kuulin ja koin.

Kirjastot olivat Oulunkylän kirjasto ja Kirjasto 10 ja sen Kohtaamispaikka Helsingissä, Sellon ja Entressen kirjastot Espoossa, Turun kaupunginkirjasto, Raision kaupunginkirjasto ja Lohjan kaupunginkirjasto. Suurimman osan kirjastoista olin nähnyt jo aiemmin, mutta Oulunkylä ja Raisio olivat minullekin uusia elämyksiä. Parasta kuitenkin oli nähdä, että esim. Sellon kirjasto oli kokenut viime vuoden aikana valtavan muutoksen, jossa eri toimintoja oli siirrelty paikasta toiseen sen mukaan, mitä asioita oli opittu saadun asiakaspalautteen perusteella. Kirjasto ei ole staattinen tila, vaan siellä saa ja pitää tehdä
parannuksia palveluun ja usein se vaatii myös toimintojen uudelleensijoittelua.

Oma kirjastomme on muuttanut nykyisiin tiloihinsa yli 20 vuotta sitten ja valtavan kirjamäärän vuoksi suuret muutokset ovat yhä tekemättä. Paljon parannuksia on jo pystytty toteuttamaan tuomalla kaunokirjallisuutta lähemmäs sisääntuloaulaa. Kirjasto ei ole enää kaikille ensisijainen tiedonhakupaikka, joten tietokirjojen ja kaunokirjallisuuden keskinäistä järjestystä olisi jatkossa syytä miettiä uudelleen. Sellossa ne oli asetettu vierekkäin pitkiin hyllyrivistöihin aikuistenosastolle. Idea oli mielestäni hyvä, koska silloin asiakkaalle annettiin löytämisen ilo myös muustakin, kuin niistä kirjoista, joita hän oli tullut etsimään.

Suurimman vaikutukseen minuun teki ehkä kuitenkin vähimmälle ajalle jäänyt Oulunkylän kirjasto. Siellä on toteutettu ensimmäisenä niitä ideoita, joita Helsinki aikoo levittää jatkossa kaikkiin kirjastoihinsa. Tavoitteena on helpottaa asiakkaan kirjastokäyntiä selkeillä, yhtenäisillä opasteilla, väreillä ja mm. henkilökunnan työasuilla. Kirjasto oli pienin näkemämme, mutta sinne oli saatu mahtumaan kaikki tarvittava palvelu.

Oulunkylässä asiakkaat mm. palauttivat itse lainansa palautushyllyyn, josta seuraava saattoi lainata sen suoraan ennen kuin henkilökunta oli ehtinyt tarkastaa palautuksen. Lainaus tapahtui myös pääosin itsepalveluna ja siinäkin oli huomioitu mm. pyörätuoliasiakkiden ja lasten tarpeet mataloittamalla toisen automaatin pöytätasoa. Kirjastojärjestelmän Helmet-hakukoneet olivat korkeissa oransseissa torneissa, jotka näkyivät hyvin eripuolille kirjastoa.
 
Lisää kirjastovierailumme huomioista kerron sitten seuraavissa blogipäivityksissäni.

ps. Börjeä emme nähneet livenä.