Kymmenen vuotta sitten kirjastomme kokoelmat olivat lähes 250 000 kappaletta. Nyt meillä on aineistoa jäljellä n. 185 000 kappaletta ja tänäkin vuonna on poistettu aineistoa jo melkein 20 000 kappaletta. Remontin jälkeen tilaa on vähemmän ja toisaalta aineisto pitää saada näyttävämmin ja houkuttelevammin esille. Suurin osa tämän vuoden poistoista on tehty kirjaston varastosta.
Kirjastoammattilaisten työ on tiedonhaun ja lainauksen lisäksi myös monenlaista kokoelmien hoitamista. Kokoelma käsittää kaiken sen materiaalin, jota kirjastossa on tutkittavissa tai lainattavissa. Meidän kokoelmissamme ei ole lainattavia urheiluvälineitä tai ompelukoneita, mutta kaikkea perinteistä kirjastoaineistoa sitten sitäkin laajemmin.
Mitä meillä sitten tehdään kun kokoelmia hoidetaan päivittäin? Uusia kirjoja, lehtiä, karttoja, levyjä, nuotteja ja äänikirjoja tilataan viikottain. Asiakkaiden hankintaehdotukset otetaan huomioon tilauksissa mahdollisuuksien mukaan. Kun uutta aineistoa saadaan taloon, on vanhaa samalla poistettava.
Henkilökuntamme seuraa päivittäin kirjojen, lehtien, levyjen yms. kuntoa niitä käsitelleessään. Likaiset ja resuiset kappaleet poistetaan joko myyntiin tai suoraan paperinkeräykseen. Jos poistetaan viimeinen kappale ja esim. kirjalle olisi vielä lainaajia, niin siitä pyritään hankkimaan uusi kappale tilalle.
Kokoelmia käydään läpi päivittäin yhteisesti hyväksytyn kokoelmapolitiikkamme mukaisesti. Usein jo kirjan ulkonäkö on niin aikansa elänyt, että se ei esim. tietokirjahyllyssä houkuttele lainaajia. Kaikkia vanhoja kirjoja ei kuitenkaan poisteta. Jonkun perustaidon vanhakin opaskirja voi olla ainutlaatuinen ja tarpeellinen.
Yleisessä, pienehkössä kirjastossa ei kannata pitää hyllyssä kaikkea julkaistua kirjallisuutta, koska harvinaisemmat ja vanhemmat teokset saadaan kätevästi lainaan muista kirjastoista ja etenkin Varastokirjastosta . Suomalaiset kirjastot ovat kehittäneet viime vuosina logistiikkaansa ja tietokantojaan, joten kirjojen löytäminen ja kaukolainaus ovat vähentäneet kirjaston omien kokoelmia määrää.
Puhumme yleensä poistojen yhteydessä nollakiertoisista teoksista. Tämä tarkoittaa esim. kirjaa, jota kukaan ei ole lainannut vuosiin. Tällaisen kirjan kohdalla mietitään, onko se lainaamattomanakin tärkeä osa kokoelmaamme. Yleiset kirjastot pyrkivät säilyttämään kattavan kokoelman eri vuosikymmenten kaunokirjallisuutta ja silloin nollakiertoisellakin teoksella voi olla oma tärkeä tehtävänsä esimerkkinä menneiden vuosikymmenien kirjallisuudesta. Nuoret eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita mummoikäisten nuoruuden ihanista kirjoista, joten siellä aineisto on yleensä tuoreempaa.
Tekijänoikeuslaki suojelee kaikkea julkaistua materiaalia, joten kirjastot eivät voi ottaa kokoelmiinsa esim. kopioita teoksista tai lehtijutuista. Meilläkin on siivottu mm. kotiseutuosastolta vanhoja lehtien kopiokansioita paperinkeräykseen. Tieto jutuista on kuitenkin säilötty Lasmarkki -kotiseututietokantaan viitetietona. Lasmarkista löytyy tieto missä lehdessä uutinen on aikoinaan julkaistu. Saman lehden voi sitten lukea mikrofilmiltä kotiseutuosastollamme.
Tekniikan kehitys asettaa myös omat rajansa kirjastoaineiston säilytykselle. Viime aikoina on poistettu paljon videoita ja C-kasetteja, koska ihmisillä ei ole enää laitteita näiden katseluun ja kuunteluun. Onneksi asiakkaat voivat yhä digitoida omia vanhoja C-kasetteja, Lp-levyjä ja videoita kirjastossa.
Kokoelmatyö on jokapäiväistä työtä, jota tehdään koko henkilökunnan voimin. Tavoitteena on mielenkiintoinen kokoelma, joka menee hyvin lainaksi asiakkaillemme. Poistetut kirjat lähetetään ensisijaisesti joko varastokirjastoon tai muille niitä tarvitseville. Jos kirjoja ei voida hyödyntää muuten, ne laitetaan myyntiin ja jos ne eivät käy kaupaksi siirrämme ne paperinkeräykseen. Ja vanhoista videonauhoista kudotaan jotain uutta ja hyödyllistä.
torstai 2. elokuuta 2012
perjantai 29. kesäkuuta 2012
Kesä mielessä ja edessä työteliäs talvi
Historiallisen museon muutto Kemin kulttuurikeskukseen alkaa konkretisoitua suunnitelmien tasolla. Nyt tehdään rakennussuunnittelua ja arvioidaan kustannuksia. Kun museolle rakennetaan tilat kirjaston lainaustoimistoon, musiikkiosastolle ja osittain lehtilukusaliin, niin omat toimintamme tulee myös suunnitella perusteellisesti uudelleen.
Pidimme eilen kirjaston henkilökunnan ja remonttisuunnittelijoiden kanssa yhteisen palaverin. Palaverissa kerrottiin kirjaston tarpeet ja toiveet. Elokuussa sitten selviää, miten asiat pystytään toteuttamaan.
Tilat kirjastossa vähenevät ja useat toiminnot vaihtavat paikkaa. Uudet palautus- ja lainausautomaatit sekä yhteispalvelutiski ovat asiakkaita vastassa ensimmäisenä nykyisen kahvion paikalla. Yhteispalvelutiskissä työskentelee sekä museoiden että kirjaston henkilökuntaa. Neuvot, ohjeet ja vaikkapa kirjojen sijainnin voi kysyä heti sisälle tultuaan tästä tiskistä. Siitä noudetaan myös varatut kirjat ja sinne maksetaan kertyneet maksut.
Entiseen lehtilukusaliin tulee musiikkisali, josta voi lainata musiikkiaineistoa ja elokuvia, kuunnella ja soittaa musiikkia, työskennellä tietokoneilla tai vaikkapa digitoida omia arkistojen aarteita C-kaseteilta tai videoilta. Lisäksi salissa tullaan jatkossa järjestämään kirjaston omia tai asiakkaiden tilaisuuksia. Esiintyjien näkyvyys paranee pienen esiintymislavan avulla.
Suuressa kirjastosalissa sijaitsevat lehtialue sekä aikuisten tietokirjojen ja kaunokirjallisuuden alueet. Hyllyjen suunnat tullaan muuttamaan ja kaunokirjallisuus tuodaan salin perältä lähelle sisääntuloa. Tietokirjat pyritään järjestämään nyt loogisemmin kuin aiemmin. Tilaa järjestetään myös lueskelulle ja kirjojen selailulle. Tietokoneita voi salissa käyttää langattoman verkon kautta.Uusi henkilökunnan työpiste tulee myös lähemmäs kirjoja, jolloin apua etsintään voi pyytää helpommin.
Lasten ja nuorten alueet erotetaan selkeämmin toisistaan ja nuorille aukaistaan oma kulkureitti tilan perälle nykyisten aikuisten dekkarihyllyjen välistä.
Paljon asioita on vielä suunniteltava, hyllymetrejä ja kirjamääriä laskettava ja ennen kaikkea poistettava aineistoa, joka ei olemattoman käytön, vanhentuneen tiedon tai huonon kunnon vuoksi kuulu enää hyllyihin. Kaikki entiset kalusteet pyritään hyödyntämään ja ehkäpä saamme jotakin uuttakin hankittua raikastamaan kirjaston tiloja.
Remontti kulttuurikeskuksessa alkaa lokakuussa ja kirjaston puolella keväällä 2013, jolloin kirjasto joudutaan sulkemaan kokonaan arviolta kolmen kuukauden ajaksi.
Sitä ennen pidämme kuitenkin kesälomamme ja jatkamme syksyllä suunnittelua.
Oikein hyvää kesää kaikille!
Pidimme eilen kirjaston henkilökunnan ja remonttisuunnittelijoiden kanssa yhteisen palaverin. Palaverissa kerrottiin kirjaston tarpeet ja toiveet. Elokuussa sitten selviää, miten asiat pystytään toteuttamaan.
Tilat kirjastossa vähenevät ja useat toiminnot vaihtavat paikkaa. Uudet palautus- ja lainausautomaatit sekä yhteispalvelutiski ovat asiakkaita vastassa ensimmäisenä nykyisen kahvion paikalla. Yhteispalvelutiskissä työskentelee sekä museoiden että kirjaston henkilökuntaa. Neuvot, ohjeet ja vaikkapa kirjojen sijainnin voi kysyä heti sisälle tultuaan tästä tiskistä. Siitä noudetaan myös varatut kirjat ja sinne maksetaan kertyneet maksut.
Entiseen lehtilukusaliin tulee musiikkisali, josta voi lainata musiikkiaineistoa ja elokuvia, kuunnella ja soittaa musiikkia, työskennellä tietokoneilla tai vaikkapa digitoida omia arkistojen aarteita C-kaseteilta tai videoilta. Lisäksi salissa tullaan jatkossa järjestämään kirjaston omia tai asiakkaiden tilaisuuksia. Esiintyjien näkyvyys paranee pienen esiintymislavan avulla.
Suuressa kirjastosalissa sijaitsevat lehtialue sekä aikuisten tietokirjojen ja kaunokirjallisuuden alueet. Hyllyjen suunnat tullaan muuttamaan ja kaunokirjallisuus tuodaan salin perältä lähelle sisääntuloa. Tietokirjat pyritään järjestämään nyt loogisemmin kuin aiemmin. Tilaa järjestetään myös lueskelulle ja kirjojen selailulle. Tietokoneita voi salissa käyttää langattoman verkon kautta.Uusi henkilökunnan työpiste tulee myös lähemmäs kirjoja, jolloin apua etsintään voi pyytää helpommin.
Lasten ja nuorten alueet erotetaan selkeämmin toisistaan ja nuorille aukaistaan oma kulkureitti tilan perälle nykyisten aikuisten dekkarihyllyjen välistä.
Paljon asioita on vielä suunniteltava, hyllymetrejä ja kirjamääriä laskettava ja ennen kaikkea poistettava aineistoa, joka ei olemattoman käytön, vanhentuneen tiedon tai huonon kunnon vuoksi kuulu enää hyllyihin. Kaikki entiset kalusteet pyritään hyödyntämään ja ehkäpä saamme jotakin uuttakin hankittua raikastamaan kirjaston tiloja.
Remontti kulttuurikeskuksessa alkaa lokakuussa ja kirjaston puolella keväällä 2013, jolloin kirjasto joudutaan sulkemaan kokonaan arviolta kolmen kuukauden ajaksi.
Sitä ennen pidämme kuitenkin kesälomamme ja jatkamme syksyllä suunnittelua.
Oikein hyvää kesää kaikille!
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Mitä tekemistä helmipöllöllä on asiakkaidemme tarpeiden kanssa?
Lapin ELY-keskus järjesti erittäin innostavan palvelumuotoilukoulutuksen Rovaniemellä. Valitettavasti loppuvuodesta ja -viikosta paikalle oli saatu vain parikymmentä opiskelijaa. Tilaa olisi ollut suuremmallekin joukolle. Kurssin vetäjinä toimivat Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan professori, TaT Satu Miettinen ja mediataiteilija Taina Kontio.
Palvelumuotoilu on alana ja sananakin uusi. Kirjoja aiheesta on kustannettu vasta viime vuosikymmeneltä alkaen ja useimmat alan julkaisuista ovat yhä englanninkielisiä. Kyse ei kuitenkaan ole aivan vieraasta asiasta: palvelumuotoilussa kartoitetaan asiakkaan tarpeet mahdollisimman tarkkaan, mietitään hänelle tarjottava palvelu palvelupoluksi, joka pilkotaan pieniin osiin ja sitten mietitään miten näistä osista saadaan mahdollisimman sujuvia ja asiakasystävällisiä. Työssä pyritään kartoittamaan kaikki ne esteet, joita asiakas voi kohdata polullaan ja tietysti esteet pyritään poistamaan ennen palvelun käyttöönottoa.
Palvelumuotoilussa käytetään hyvin monenlaisia menetelmiä: haastatteluja, ideointia, testausta, kuvakäsikirjoitusta, valokuvausta, äänitystä, videointia ja visualisointia esim. legopalikoilla tai pienoismalleilla. Tärkeintä on kuitenkin asettua mahdollisimman hyvin asiakkaan asemaan, jolloin mahdolliset esteet löytyvät helpommin.
Englannissa Kentissä palvelumuotoilun menetelmät on otettu käyttöön erityisen vaikeiden ongelmien ratkaisuissa. Tärkeintä työssä on ollut vapaus ja työrauha toimia ilman että ideat ammutaan alas alkuvaiheessa rahapulaan tai vaikeaan toteuttamiseen vedoten. Menetelmällä on ratkaistu mm. vankien vapautumiseen liittyviä kotouttamisongelmia. SILK:n kotisivuilta voi tulostaa omaan käyttöön työkaluja ideointiin.
En ole mieltänyt itseäni mitenkään erityisen luovaksi aikuiseksi. Kouluttajamme saivat kuitenkin meistä opiskelijoista ulos uusia ideoita, joita voidaan edelleen kehittää kirjastopalveluiksi. Luovuus löyttyy sopivilla menetelmillä, kun aikaa ei ole ideoiden pulpahtelua estävään tenistelyyn tai jahkailuun.
Harjoituksessa kuvittelimme ensin nuoren hevitytön tai vanhan Ruusa-tädin profiilin mieltymyksineen ja tarpeineen. Seuraavaksi lähdimme kehittämään kirjastopalvelua tämä profiili ja torikammoisuuden (agorafobia) määritelmä mielessämme. Vauhtiin päästyämme saimme jonkun eläimen tieteellisen kuvauksen uudeksi sytykkeeksi ideoinnille. Eläimiä seurasi kullekin ryhmälle oma musiikkikappale ja taas jatkettiin mielikuvien ylöskirjaamista.
Vaikeaa olisi ollut aiemmin kuvitella, että tieto helmipöllön reviirikäyttäytymisestä (uros pysyy paikallaan, naaras saattaa etsiä uuden reviirin jopa 700 kilometrin päästä) tai vuorokausirytmistä voisi olla uusien kirjastopalveluiden kehittämiselle tärkeää ja innoittavaa. Niin vain kuitenkin oli ja kuinka ollakaan, mainoslauseiden kehittelyn ja legoilla rakentamisen jälkeen meillä oli uusi kirjastopalveluidea jatkokehittelyä vaille valmiina.
Seuraavaksi olisimme voineet tehdä ideasta palvelupolun, johon olisimme kirjanneet kaikki mahdolliset esteet ja ratkaisut niiden poistamiseksi. Sitten ideaa olisi testattu, ideoitu uudelleen ja testattu, kunnes palvelu olisi ollut valmis käyttöönotettavaksi.
Päivä vakuutti minut siitä, että luodaksemme aidosti asiakasystävällisiä palveluja meidän on tultava pois tiskien takaa ja asetuttava asiakkaidemme nahkoihin. Vain eläytymällä oikeisiin tilanteisiin löydämme ne esteet, jotka tuottavat huonoja tunnekokemuksia ihmisille. Meillä ei ole varaa huonoon palveluun ja jaloillaan äänestäviin asiakkaisiin. Meillä on kuitenkin varaa ja mahdollisuus parantaa palvelua ja kehittää siihen uusia ideoita entisten lisäksi.
Palvelumuotoilu on alana ja sananakin uusi. Kirjoja aiheesta on kustannettu vasta viime vuosikymmeneltä alkaen ja useimmat alan julkaisuista ovat yhä englanninkielisiä. Kyse ei kuitenkaan ole aivan vieraasta asiasta: palvelumuotoilussa kartoitetaan asiakkaan tarpeet mahdollisimman tarkkaan, mietitään hänelle tarjottava palvelu palvelupoluksi, joka pilkotaan pieniin osiin ja sitten mietitään miten näistä osista saadaan mahdollisimman sujuvia ja asiakasystävällisiä. Työssä pyritään kartoittamaan kaikki ne esteet, joita asiakas voi kohdata polullaan ja tietysti esteet pyritään poistamaan ennen palvelun käyttöönottoa.
Palvelumuotoilussa käytetään hyvin monenlaisia menetelmiä: haastatteluja, ideointia, testausta, kuvakäsikirjoitusta, valokuvausta, äänitystä, videointia ja visualisointia esim. legopalikoilla tai pienoismalleilla. Tärkeintä on kuitenkin asettua mahdollisimman hyvin asiakkaan asemaan, jolloin mahdolliset esteet löytyvät helpommin.
Englannissa Kentissä palvelumuotoilun menetelmät on otettu käyttöön erityisen vaikeiden ongelmien ratkaisuissa. Tärkeintä työssä on ollut vapaus ja työrauha toimia ilman että ideat ammutaan alas alkuvaiheessa rahapulaan tai vaikeaan toteuttamiseen vedoten. Menetelmällä on ratkaistu mm. vankien vapautumiseen liittyviä kotouttamisongelmia. SILK:n kotisivuilta voi tulostaa omaan käyttöön työkaluja ideointiin.
En ole mieltänyt itseäni mitenkään erityisen luovaksi aikuiseksi. Kouluttajamme saivat kuitenkin meistä opiskelijoista ulos uusia ideoita, joita voidaan edelleen kehittää kirjastopalveluiksi. Luovuus löyttyy sopivilla menetelmillä, kun aikaa ei ole ideoiden pulpahtelua estävään tenistelyyn tai jahkailuun.
Harjoituksessa kuvittelimme ensin nuoren hevitytön tai vanhan Ruusa-tädin profiilin mieltymyksineen ja tarpeineen. Seuraavaksi lähdimme kehittämään kirjastopalvelua tämä profiili ja torikammoisuuden (agorafobia) määritelmä mielessämme. Vauhtiin päästyämme saimme jonkun eläimen tieteellisen kuvauksen uudeksi sytykkeeksi ideoinnille. Eläimiä seurasi kullekin ryhmälle oma musiikkikappale ja taas jatkettiin mielikuvien ylöskirjaamista.
Vaikeaa olisi ollut aiemmin kuvitella, että tieto helmipöllön reviirikäyttäytymisestä (uros pysyy paikallaan, naaras saattaa etsiä uuden reviirin jopa 700 kilometrin päästä) tai vuorokausirytmistä voisi olla uusien kirjastopalveluiden kehittämiselle tärkeää ja innoittavaa. Niin vain kuitenkin oli ja kuinka ollakaan, mainoslauseiden kehittelyn ja legoilla rakentamisen jälkeen meillä oli uusi kirjastopalveluidea jatkokehittelyä vaille valmiina.
Seuraavaksi olisimme voineet tehdä ideasta palvelupolun, johon olisimme kirjanneet kaikki mahdolliset esteet ja ratkaisut niiden poistamiseksi. Sitten ideaa olisi testattu, ideoitu uudelleen ja testattu, kunnes palvelu olisi ollut valmis käyttöönotettavaksi.
Päivä vakuutti minut siitä, että luodaksemme aidosti asiakasystävällisiä palveluja meidän on tultava pois tiskien takaa ja asetuttava asiakkaidemme nahkoihin. Vain eläytymällä oikeisiin tilanteisiin löydämme ne esteet, jotka tuottavat huonoja tunnekokemuksia ihmisille. Meillä ei ole varaa huonoon palveluun ja jaloillaan äänestäviin asiakkaisiin. Meillä on kuitenkin varaa ja mahdollisuus parantaa palvelua ja kehittää siihen uusia ideoita entisten lisäksi.
maanantai 28. marraskuuta 2011
Pilviä kirjastojen taivaalla
Kaupunkimme tietosuojatyöryhmä kokoontui vuoden tauon jälkeen viime viikolla. Kokouksessa kerrattiin, mitä tietoturva-asioissa on tapahtunut runsas vuosi sitten käyttöönotettujen tietoturvaohjeiden tiimoilta. Totesimme, että viime aikoina entistä useampi kaupungin työntekijä on siirtynyt sosiaalisen median käyttäjäksi ja luonut viimein itselleen työpaikan sähköpostin lisäksi oman sähköpostiosoitteen. Työntekijöissä on yhä niitäkin, jotka eivät käytä tietokonetta töissä eivätkä kotona.
Tässä tilanteessa päätimme järjestää koko kaupungin työntekijöille suunnatun tietosuojapäivän. Tarkoituksemme on jakaa tietoa mm. siitä, mitä tietoja ei kannata ilmoittaa internetissä, miten turvallisen palvelun voi tunnistaa ja millaisia salasanoja meidän tulisi käyttää eri palveluissa. Samalla myös muistuttamme, että kaupungin tietojärjestelmien käyttö vaatii erityistä huolellisuutta.
Kirjastoissa on hyvä muistaa miten arvokkaita tietoja meillä on kirjastojärjestelmämme henkilörekisterissä. Tietojen selailu tai käyttö muuhun kuin työtehtäviin on kiellettyä ja meillä vain vakituisessa työsuhteessa olevat saavat ilman poikkeuslupaa käyttää kirjastojärjestelmää ja sen henkilöstörekisteriä. Rekisteriselosteen tulee olla aina asiakkaiden saatavilla.
Kaupungin tietoturvaohjeissa määritellään se, kenelle tietoja rekisteristä voidaan ylipäätään luovuttaa ja millainen lupaprosessi tätä edeltää. Tämän asian kanssa ei voi olla koskaan liian varovainen. Kirjastot eivät voi tallentaa ilman erillistä sopimusta esim. asiakkaiden lainatietoja. Tämä tulee yllätyksenä joillekin asiasta kiinnostuneille.
Kunnilla on omat järjestelynsä käyttämiensä ohjelmistojen suojaamiseen. Toistaiseksi näiden varotoimien ansiosta on säästytty suuremmilta tietomurroilta.
Lehdissä keskustellaan nykyisin pilvipalveluista. Ensimmäisen kerran kuulin niistä viime vuosikymmenen alussa. Silloin ne jäivät vielä oudoiksi hahtuviksi mielen taka-alalle. Omakohtaisesti asiaan törmäilin vuosien mittaan erilaisissa koulutuksissa enkä vieläkään mieltänyt täysin asiaa.
Nyt ladatessani tietokoneeseeni uutta ohjelmistoa, valitsin tallennusmuodoksi pilvet ja ajattelin: noinkohan tämä on turvallinen tapa toimia tietosuojani kannalta? Kuitenkin olen jo vuosia käyttänyt pilviä sähköpostissani, valokuvieni levitykseen ja muuhunkin. Kuinka ollakkaan, pilviähän on kaikkialla, emme vain osaa mieltää niitä pilviksi.
Pilvet helpottavat elämäämme monella tavalla. Kalenterini, sähköpostini, dokumentteja, valokuvia, mielimusiikkiani sun muuta voin säilyttää pilvissä, ja ottaa sen käyttöön siellä missä kulloinkin olen yhteydessä internettiin. Ja kyllähän tämä bloginikin leijailee jossakin siellä tietoavaruuden sinessä.
Tässä on nyt siis uusi palvelu, jonka opastamiseen kannattaisi panostaa kirjastoissa enemmän. Kunnat eivät voi ottaa pilvipalveluja tärkeiden tiedostojensa tallennusmuodoksi, joten näiden palveluiden osaamista ei kehity luontevasti henkilökunnalle työn ohessa. Usein asiakkaat ovat asiassa taitavampia kuin kirjaston väki.
Nykyisten tietomurtojen aikana on edelleen parasta säilyttää järki päässään erilaisten tietojen luovuttamisessa, tallentamisessa ja käytössä. Ja salasanojen turvallisuuteen ei voi koskaan kiinnittää liikaa huomiota. Itsekin olen tässä asiassa vasta noviisi, joten poistun nyt tästä pilvestä kehittelemään vahvoja salasanoja lukuisiin nettipalveluihini.
Tässä tilanteessa päätimme järjestää koko kaupungin työntekijöille suunnatun tietosuojapäivän. Tarkoituksemme on jakaa tietoa mm. siitä, mitä tietoja ei kannata ilmoittaa internetissä, miten turvallisen palvelun voi tunnistaa ja millaisia salasanoja meidän tulisi käyttää eri palveluissa. Samalla myös muistuttamme, että kaupungin tietojärjestelmien käyttö vaatii erityistä huolellisuutta.
Kirjastoissa on hyvä muistaa miten arvokkaita tietoja meillä on kirjastojärjestelmämme henkilörekisterissä. Tietojen selailu tai käyttö muuhun kuin työtehtäviin on kiellettyä ja meillä vain vakituisessa työsuhteessa olevat saavat ilman poikkeuslupaa käyttää kirjastojärjestelmää ja sen henkilöstörekisteriä. Rekisteriselosteen tulee olla aina asiakkaiden saatavilla.
Kaupungin tietoturvaohjeissa määritellään se, kenelle tietoja rekisteristä voidaan ylipäätään luovuttaa ja millainen lupaprosessi tätä edeltää. Tämän asian kanssa ei voi olla koskaan liian varovainen. Kirjastot eivät voi tallentaa ilman erillistä sopimusta esim. asiakkaiden lainatietoja. Tämä tulee yllätyksenä joillekin asiasta kiinnostuneille.
Kunnilla on omat järjestelynsä käyttämiensä ohjelmistojen suojaamiseen. Toistaiseksi näiden varotoimien ansiosta on säästytty suuremmilta tietomurroilta.
Lehdissä keskustellaan nykyisin pilvipalveluista. Ensimmäisen kerran kuulin niistä viime vuosikymmenen alussa. Silloin ne jäivät vielä oudoiksi hahtuviksi mielen taka-alalle. Omakohtaisesti asiaan törmäilin vuosien mittaan erilaisissa koulutuksissa enkä vieläkään mieltänyt täysin asiaa.
Nyt ladatessani tietokoneeseeni uutta ohjelmistoa, valitsin tallennusmuodoksi pilvet ja ajattelin: noinkohan tämä on turvallinen tapa toimia tietosuojani kannalta? Kuitenkin olen jo vuosia käyttänyt pilviä sähköpostissani, valokuvieni levitykseen ja muuhunkin. Kuinka ollakkaan, pilviähän on kaikkialla, emme vain osaa mieltää niitä pilviksi.
Pilvet helpottavat elämäämme monella tavalla. Kalenterini, sähköpostini, dokumentteja, valokuvia, mielimusiikkiani sun muuta voin säilyttää pilvissä, ja ottaa sen käyttöön siellä missä kulloinkin olen yhteydessä internettiin. Ja kyllähän tämä bloginikin leijailee jossakin siellä tietoavaruuden sinessä.
Tässä on nyt siis uusi palvelu, jonka opastamiseen kannattaisi panostaa kirjastoissa enemmän. Kunnat eivät voi ottaa pilvipalveluja tärkeiden tiedostojensa tallennusmuodoksi, joten näiden palveluiden osaamista ei kehity luontevasti henkilökunnalle työn ohessa. Usein asiakkaat ovat asiassa taitavampia kuin kirjaston väki.
Nykyisten tietomurtojen aikana on edelleen parasta säilyttää järki päässään erilaisten tietojen luovuttamisessa, tallentamisessa ja käytössä. Ja salasanojen turvallisuuteen ei voi koskaan kiinnittää liikaa huomiota. Itsekin olen tässä asiassa vasta noviisi, joten poistun nyt tästä pilvestä kehittelemään vahvoja salasanoja lukuisiin nettipalveluihini.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Tulevaisuus on kuviteltava itse
Kolme päivää kului tällä viikolla Lontoossa kirjastojärjestelmämme toimittajan seminaarissa RE?THINKING LIBRARY 2011. Kaksi päivistä oli seminaaria ja kolmantena vierailimme British Libraryssa ja Idea Storessa.
Olimme seminaarissa uuden kirjastojärjestelmän hankintaa valmistelevan projektin nimissä ja valitettavasti emme kuulleet mitään mullistavia asioita uusista järjestelmistä tai innovaatioista. Esitelmiä kuunnellessa tuli pikemminkin olo kuin olisimme olleet maaottelussa Suomi vs muu maailma. Suurin osa esitellystä hankkeista oli jo jossakin muodossa käytössä Suomessa.
Ehkä pysähdyttävin esitys oli kuitenkin USA:sta Charlotte Mecklenburgin kirjastosta, jossa oli jouduttu selviytymään USA:n talouslaman aiheuttamasta tulojen romahduksesta. Paljon henkilökuntaa oli irtisanottu, sivukirjastoja ja toimintoja oli lopetettu ja samalla oli kehitetty taloudellinen ajattelu ja toiminnan tehostaminen uudelle tasolle. Kirjaston kotisivuilla onkin linkejä vapaaehtoiselle taloudelliselle tuelle ja vapaahtoistyöntekijöille. Kaikki prosessit oli käyty läpi ja mietitty, että minuutin turhasta työstä kertyy vuoden mittaan jopa kuukausia. Ammatti-ihmiset tekivät vain tärkeimpiä ammattitöitä ja muuhun käytettiin takahuoneissa vapaaehtoista työvoimaa. Kirjasto oli myös kehittänyt pahimman ahdingon aikaan sivuilleen koneen, jolla asiakkaat pystyivät laskemaan käyttämiensä palveluiden todellisen hinnan.
Kaikesta huolimatta heidän visioistaan ja tavoitteistaan voidaan meilläkin ottaa oppia. Tätä kuunnellessa kävi mielessä, että jos Eurooppa vajoaa vielä syvemmälle lamaan, voi sama kohtalo odottaa myös muita kirjastoja. Hollannissa yhteiskunnan tuki on jo laskenut huomattavasti, eivätkä Suomen kuntien asiatkaan kovin hyvällä mallilla ole tätä nykyä.
Newcastlen kirjastoissa oli asioita uudistettu, koska ihmiset käyttävät tilaa uudella tavalla. Siellä kysyttiin, onko kirjasto kirjojen vai uusien ideoiden tila. Tilat oli uudistettu ja henkilökunta koulutettiin uuteen palvelukulttuuriin kohtaamaan asiakkaat muuallakin kuin tiskin takana. Kirjaston kotisivut ovat mielestäni aika selkeät ja linkkien nimistä voisi ottaa oppia meilläkin.
Ensimmäisenä päivänä keskustelimme ryhmissä digitaalisesta kirjastosta, e-kirjoista, kirjastokonsortioista ja eri maiden tilanteesta näissä asioissa. Suomi on tämän keskustelun perusteella edelläkävijä KDK-hankkeellaan. Muualla ei vastaava ollut. Gävlessä Ruotsissa yhden kaupungin 8 kirjastoa, arkistoa ja museota ovat yhdessä perustaneet vastaavanlaisen hankkeen, mutta siinäkin ollaan vasta alkutekijöissä. Gävlen kirjasto on muuten auki 365 päivää vuodessa.
Lontoossa on 7,6 miljoonaa asukasta ja 32 aluekirjastoa, joista vasta 15 kuuluu konsorttioon, jolla on yhteinen kirjastokortti, hankintaa, logistiikkaa, koulutusta ja yhteistoimintaa. Tätä pidettiin erittäin edistyksellisenä asianaja konsortio onkin suurin Brittein saarilla.
E-kirjojen hankinta junnaa muuallakin paikallaan, kun odotellaan samoja asioita kuin Suomessakin eli mikä formaatti, mikä maksutapa, miten lainataan ja mihin laitteeseen. USA:ssa ollaan perustamassa konsortiota digitaaliselle aineistolle ja samalla e-kirjojen hankintaan.
Anythink-kirjastot USA:ssa olivat uudistaneet koko palvelukonseptinsa ja rakentaneet uutta tilaa, joissa ihmiset viihtyivät. Kirjastossa saattaa olla oikea takkatuli ja sisällä voi kasvaa myös aito puu. Pääasia olivat kuitenkin palvelut, joita oli uudistettu ja nykyaikaistettu. Rajat henkilökunnan ja asiakkaiden välillä oli pyritty hävittämään. Kirjastossa pidettiin tärkeänä, että asiakkaat kokivat henkilökunnan olevan heidän puolellaan. SHHH oli vain neljä kirjainta.
British Library oli 1998 uusiin tiloihin avattu käsikirjasto, jonka asiakasrekisteröintiin, logistiikkaan ja lukusaleihin tutustuimme. Asiakkaaksi rekisteröitymisen jälkeen luettavat kirjat tilataan itse tietokoneella ja ne saa n. tunnissa lukusaliin. Myös sisustuselementiltä vaikuttanut Kuningas Yrjön kokoelma oli luettavissa. Kuninkaan kokoelmahuoneeseen sai kuitenkin mennä kirjaston n. 1500:sta työntekijästä vain 3-4 henkilöä.
Idea Store oli Whitecapelin kaupunginosaan vuonna 2005 avattu uusi kirjasto / oppimiskeskus, johon oli yhdistetty sekä kirjaston että suomalaisittain kansalais-tai työväenopistotyyppistä toimintaa. Kaikkialla saattoi opiskella ja kaikkialla oli luettavaa aineistoa. Idea Store näytti kauppakeskukselta ja se houkutteli ihmisiä sisään tällä ominaisuudellaan. Aivan oven edessä oli paikallinen tori, jossa myytiin kaikkea vaatteista kaloihin asti.
Idea Storen ympärillä väestösuhteet ja yhteiskunta kehittyi koko ajan, joten kirjaston oli pysyttävä tässä kehityksessä mukana. Kokoelmia vaihdettiin muiden kirjastojen kanssa sen mukaan mitä kansanryhmiä alueella asui enemmän. Tuttua omasta kirjastostammekin, johon tilataan uusia aineistoja Helsingistä tarpeen mukaan uusilla kielillä.
Hyviä ajatuksia seminaarista sai kuitenkin matkaevääksi. Mikään luotettava tieto ei ole koskaan ilmaista, joten tässä on kirjastojen tehtävä edelleen luotettavan tiedon jakajana ja sen luo opastajana. Kirjastojen henkilökunta on myös tärkeätä, koska he tuovat teknologian lisäksi oman osaamisensa mukaan tiedonhakuun. Kirjastojen tulisi olla myös paikkoja, joissa synnytetään uusia ideoita, luodaan paikallista yhteisöllisyyttä ja nautitaan tiedon ja virkistyksen mahdollisuuksista.
Seuraavaan seminaariin kannattaisi kuitenkin hankia puhujia myös alan ulkopuolelta ja luotailla sitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Miten asiakkaamme haluavat toimia, mihin he kuluttavat vapaa-aikansa ja miten palveluja tulisi muuttaa, että ne olisivat houkuttelevia ja palvelisivat parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä odotellessa.
Olimme seminaarissa uuden kirjastojärjestelmän hankintaa valmistelevan projektin nimissä ja valitettavasti emme kuulleet mitään mullistavia asioita uusista järjestelmistä tai innovaatioista. Esitelmiä kuunnellessa tuli pikemminkin olo kuin olisimme olleet maaottelussa Suomi vs muu maailma. Suurin osa esitellystä hankkeista oli jo jossakin muodossa käytössä Suomessa.
Ehkä pysähdyttävin esitys oli kuitenkin USA:sta Charlotte Mecklenburgin kirjastosta, jossa oli jouduttu selviytymään USA:n talouslaman aiheuttamasta tulojen romahduksesta. Paljon henkilökuntaa oli irtisanottu, sivukirjastoja ja toimintoja oli lopetettu ja samalla oli kehitetty taloudellinen ajattelu ja toiminnan tehostaminen uudelle tasolle. Kirjaston kotisivuilla onkin linkejä vapaaehtoiselle taloudelliselle tuelle ja vapaahtoistyöntekijöille. Kaikki prosessit oli käyty läpi ja mietitty, että minuutin turhasta työstä kertyy vuoden mittaan jopa kuukausia. Ammatti-ihmiset tekivät vain tärkeimpiä ammattitöitä ja muuhun käytettiin takahuoneissa vapaaehtoista työvoimaa. Kirjasto oli myös kehittänyt pahimman ahdingon aikaan sivuilleen koneen, jolla asiakkaat pystyivät laskemaan käyttämiensä palveluiden todellisen hinnan.
Kaikesta huolimatta heidän visioistaan ja tavoitteistaan voidaan meilläkin ottaa oppia. Tätä kuunnellessa kävi mielessä, että jos Eurooppa vajoaa vielä syvemmälle lamaan, voi sama kohtalo odottaa myös muita kirjastoja. Hollannissa yhteiskunnan tuki on jo laskenut huomattavasti, eivätkä Suomen kuntien asiatkaan kovin hyvällä mallilla ole tätä nykyä.
Newcastlen kirjastoissa oli asioita uudistettu, koska ihmiset käyttävät tilaa uudella tavalla. Siellä kysyttiin, onko kirjasto kirjojen vai uusien ideoiden tila. Tilat oli uudistettu ja henkilökunta koulutettiin uuteen palvelukulttuuriin kohtaamaan asiakkaat muuallakin kuin tiskin takana. Kirjaston kotisivut ovat mielestäni aika selkeät ja linkkien nimistä voisi ottaa oppia meilläkin.
Ensimmäisenä päivänä keskustelimme ryhmissä digitaalisesta kirjastosta, e-kirjoista, kirjastokonsortioista ja eri maiden tilanteesta näissä asioissa. Suomi on tämän keskustelun perusteella edelläkävijä KDK-hankkeellaan. Muualla ei vastaava ollut. Gävlessä Ruotsissa yhden kaupungin 8 kirjastoa, arkistoa ja museota ovat yhdessä perustaneet vastaavanlaisen hankkeen, mutta siinäkin ollaan vasta alkutekijöissä. Gävlen kirjasto on muuten auki 365 päivää vuodessa.
Lontoossa on 7,6 miljoonaa asukasta ja 32 aluekirjastoa, joista vasta 15 kuuluu konsorttioon, jolla on yhteinen kirjastokortti, hankintaa, logistiikkaa, koulutusta ja yhteistoimintaa. Tätä pidettiin erittäin edistyksellisenä asianaja konsortio onkin suurin Brittein saarilla.
E-kirjojen hankinta junnaa muuallakin paikallaan, kun odotellaan samoja asioita kuin Suomessakin eli mikä formaatti, mikä maksutapa, miten lainataan ja mihin laitteeseen. USA:ssa ollaan perustamassa konsortiota digitaaliselle aineistolle ja samalla e-kirjojen hankintaan.
Anythink-kirjastot USA:ssa olivat uudistaneet koko palvelukonseptinsa ja rakentaneet uutta tilaa, joissa ihmiset viihtyivät. Kirjastossa saattaa olla oikea takkatuli ja sisällä voi kasvaa myös aito puu. Pääasia olivat kuitenkin palvelut, joita oli uudistettu ja nykyaikaistettu. Rajat henkilökunnan ja asiakkaiden välillä oli pyritty hävittämään. Kirjastossa pidettiin tärkeänä, että asiakkaat kokivat henkilökunnan olevan heidän puolellaan. SHHH oli vain neljä kirjainta.
British Library oli 1998 uusiin tiloihin avattu käsikirjasto, jonka asiakasrekisteröintiin, logistiikkaan ja lukusaleihin tutustuimme. Asiakkaaksi rekisteröitymisen jälkeen luettavat kirjat tilataan itse tietokoneella ja ne saa n. tunnissa lukusaliin. Myös sisustuselementiltä vaikuttanut Kuningas Yrjön kokoelma oli luettavissa. Kuninkaan kokoelmahuoneeseen sai kuitenkin mennä kirjaston n. 1500:sta työntekijästä vain 3-4 henkilöä.
 |
| Kahvila-aluetta ja Kuningas Yrjön kokoelmaa |
Idea Store oli Whitecapelin kaupunginosaan vuonna 2005 avattu uusi kirjasto / oppimiskeskus, johon oli yhdistetty sekä kirjaston että suomalaisittain kansalais-tai työväenopistotyyppistä toimintaa. Kaikkialla saattoi opiskella ja kaikkialla oli luettavaa aineistoa. Idea Store näytti kauppakeskukselta ja se houkutteli ihmisiä sisään tällä ominaisuudellaan. Aivan oven edessä oli paikallinen tori, jossa myytiin kaikkea vaatteista kaloihin asti.
 | |
| Näkymä kirjaston ikkunasta läheiselle markkina-alueelle |
Idea Storen ympärillä väestösuhteet ja yhteiskunta kehittyi koko ajan, joten kirjaston oli pysyttävä tässä kehityksessä mukana. Kokoelmia vaihdettiin muiden kirjastojen kanssa sen mukaan mitä kansanryhmiä alueella asui enemmän. Tuttua omasta kirjastostammekin, johon tilataan uusia aineistoja Helsingistä tarpeen mukaan uusilla kielillä.
 |
| Sisääntuloaulan lainaus- ja palautusautomaatit ja -kärryt |
Hyviä ajatuksia seminaarista sai kuitenkin matkaevääksi. Mikään luotettava tieto ei ole koskaan ilmaista, joten tässä on kirjastojen tehtävä edelleen luotettavan tiedon jakajana ja sen luo opastajana. Kirjastojen henkilökunta on myös tärkeätä, koska he tuovat teknologian lisäksi oman osaamisensa mukaan tiedonhakuun. Kirjastojen tulisi olla myös paikkoja, joissa synnytetään uusia ideoita, luodaan paikallista yhteisöllisyyttä ja nautitaan tiedon ja virkistyksen mahdollisuuksista.
Seuraavaan seminaariin kannattaisi kuitenkin hankia puhujia myös alan ulkopuolelta ja luotailla sitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Miten asiakkaamme haluavat toimia, mihin he kuluttavat vapaa-aikansa ja miten palveluja tulisi muuttaa, että ne olisivat houkuttelevia ja palvelisivat parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä odotellessa.
torstai 27. lokakuuta 2011
Mies metsähän menevi - Taika taskussa turvana
Paikallislehden etusivulla törmäsin tänään vanhoihin työkavereihin, jotka esittelivät uusinta työvälinettään. Metsähallituksen metsurit näppäilivät älypuhelimiaan, joissa oli karttaohjelma työpalstatietoineen entisten paperisten karttojen sijaan. Nyt on helppoa todeta, että ollaan oikealla palstalla ja rajatkin löytyvät helpommin. Päivittäin puhelimella siirretään myös työmaiden toteuttamistiedot ja palkkatiedot suoraan metsästä toimistolle. Näiden herkkujen lisäksi Taikaksi ristitty älypuhelin huolehtii miesten turvallisuudesta. Heidän on kuitattava kerran neljässä tunnissa puhelimensa hälytin, jolloin työnjohto tietää, ettei metsässä ole mitään hätää.
Jouduin itse työttömäksi 1990-luvun alussa metsätyönjohtajan töistä ja yliopistolla opin, että tieto kulkee metsässä ilman työnjohtoakin. Silloin tietoa vietiin suoraan metsäkoneisiin ja soittamalla metsurille. Nyt älypuhelimet ovat nostaneet tiedonvälityksen jälleen uudelle tasolle.
Meillä kirjastoissa on jo olemassa sovelluksia, joissa kirja voidaan paikantaa kännykällä kirjastosta. Helposti tulostettavilla tarroilla voidaan tuottaa älypuhelimilla aukaistavia linkkitietoja paikkaan kuin paikkaan. RFID-tarraan voidaan lisätä tietoa kirjoista ja kirjatkin löytyvät helpommin, niistä paikoista, joihin ne on vahingossa hyllytetty väärin. Mutta mikä olisi sellainen uusi tapa toimia, joka nostaisi meillä tiedonvälitystä uudelle tasolle tai helpottaisi työtämme?
Googletin huvikseni älypuhelimen ja tarrat ja sain tulokseksi nfc-tekniikan, jota Nokia on tuomassa älypuhelimiin. Tekniikkaa ymmärtämättömänä ajatus pelottaa, kauhistuttaa ja ihastuttaa. Siru jolla voi maksaa, jonka avulla voidaan seurata terveydentilaamme ja jonka avulla saadaan tuotetietoja. Tekniikka on ollut olemassa jo pitkään, mutta sille ei ole aiemmin keksitty riittävästi käyttöä.
Voisiko tämä olla jotain, jota kirjastoissakin käytettäisiin jatkossa. Entäpä, jos asiakas lainaisi älypuhelimellaan kirjan suoraan hyllystä? Tietoa kirjoista sillä voitaisiin myös jakaa asiakkaan puhelimeen. Ja ainakin tämä ratkaisisi sen ainaisen ongelmamme kassalla: velat voisi näppäillä pois älypuhelimen avulla. Ensin pitäisi vain rakentaa yhteys vanhaan kunnon kirjastojärjestelmäämme.
Mutta mitä seuraavaksi? Olemmeko pian tilanteessa, jossa meidät sirutetaan koirien tapaan. Ympäristö tunnistaa meidät ja ilmoittaa onko meillä varaa ostoksiin, olemmeko lainauskiellossa tai saamassa sydänkohtausta. Samalla kaupan hyllyt vilkkuvat iloisesti niiden tuotteiden kohdalla, joita jääkaapistamme puuttuu tai joita lääkärimme on meille suositellut.
Keksimmekö silloin uusia vinkkaustapoja, joiden avulla voimme suositella mielialaan tai tietovajeeseen sopivia kirjoja tai opetusohjelmia tietokannoistamme? Voiko kirjasto sitten olla paikka, jossa toisiaan kaipaavat sirut voivat treffailla samanhenkisiä yksinäisiä siruja? Onko kirjaston tulevaisuus silloin jotain ihan muuta? Ja kuinka paljon google silloin tietää meistä ja elämästämme?
Jouduin itse työttömäksi 1990-luvun alussa metsätyönjohtajan töistä ja yliopistolla opin, että tieto kulkee metsässä ilman työnjohtoakin. Silloin tietoa vietiin suoraan metsäkoneisiin ja soittamalla metsurille. Nyt älypuhelimet ovat nostaneet tiedonvälityksen jälleen uudelle tasolle.
Meillä kirjastoissa on jo olemassa sovelluksia, joissa kirja voidaan paikantaa kännykällä kirjastosta. Helposti tulostettavilla tarroilla voidaan tuottaa älypuhelimilla aukaistavia linkkitietoja paikkaan kuin paikkaan. RFID-tarraan voidaan lisätä tietoa kirjoista ja kirjatkin löytyvät helpommin, niistä paikoista, joihin ne on vahingossa hyllytetty väärin. Mutta mikä olisi sellainen uusi tapa toimia, joka nostaisi meillä tiedonvälitystä uudelle tasolle tai helpottaisi työtämme?
Googletin huvikseni älypuhelimen ja tarrat ja sain tulokseksi nfc-tekniikan, jota Nokia on tuomassa älypuhelimiin. Tekniikkaa ymmärtämättömänä ajatus pelottaa, kauhistuttaa ja ihastuttaa. Siru jolla voi maksaa, jonka avulla voidaan seurata terveydentilaamme ja jonka avulla saadaan tuotetietoja. Tekniikka on ollut olemassa jo pitkään, mutta sille ei ole aiemmin keksitty riittävästi käyttöä.
Voisiko tämä olla jotain, jota kirjastoissakin käytettäisiin jatkossa. Entäpä, jos asiakas lainaisi älypuhelimellaan kirjan suoraan hyllystä? Tietoa kirjoista sillä voitaisiin myös jakaa asiakkaan puhelimeen. Ja ainakin tämä ratkaisisi sen ainaisen ongelmamme kassalla: velat voisi näppäillä pois älypuhelimen avulla. Ensin pitäisi vain rakentaa yhteys vanhaan kunnon kirjastojärjestelmäämme.
Mutta mitä seuraavaksi? Olemmeko pian tilanteessa, jossa meidät sirutetaan koirien tapaan. Ympäristö tunnistaa meidät ja ilmoittaa onko meillä varaa ostoksiin, olemmeko lainauskiellossa tai saamassa sydänkohtausta. Samalla kaupan hyllyt vilkkuvat iloisesti niiden tuotteiden kohdalla, joita jääkaapistamme puuttuu tai joita lääkärimme on meille suositellut.
Keksimmekö silloin uusia vinkkaustapoja, joiden avulla voimme suositella mielialaan tai tietovajeeseen sopivia kirjoja tai opetusohjelmia tietokannoistamme? Voiko kirjasto sitten olla paikka, jossa toisiaan kaipaavat sirut voivat treffailla samanhenkisiä yksinäisiä siruja? Onko kirjaston tulevaisuus silloin jotain ihan muuta? Ja kuinka paljon google silloin tietää meistä ja elämästämme?
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Talousarvion laadintaa ja tulevaisuuden suunnittelua
Parhaillaan kunnissa valmistellaan vuoden 2012 talousarviota. Maailman talouden vaikeudet heijastuvat myös kuntien talouteen ja tämän lisäksi kaupungissamme on jo vuosia pyritty pois kriisikunnan kriteereistä. Talous on pidettävä kurissa ja siihen keinoksi Kemissä on otettu Maisema-malli eli tilaaja-tuottaja-sovellus. Käytännössä Kemin taloutta ja toimintaa verrataan muihin samaa mallia käyttäviin kuntiin ja näin etsitään niitä kohteita, joissa olisi säästämisen tai tehostamisen varaa.
Vertailussa oman kirjastomme tilakustannukset on todettu kalliimmiksi kuin verrokkikunnissa. Meillä on myös kalliimmat lainat ja kirjastokäynnit kuin muilla. Kokonaiskustannuksia on siis saatava pinemmiksi, jotta toimnta olisi edullisempaa. Lähes samankokoisia kirjastoja mallissa ovat Imatran ja Raision kirjastot. Raisio on laina- ja käyntimäärissä maan huippukirjastoja ja Kemi on pudonnut sieltä rytinällä jo muutama vuosi sitten alhaisten lainaus- ja käyntilukujen kirjastoksi.
Tutustuimme taannoisella opintomatkallamme Raision kirjastoon. Kirjasto sijaitsee keskellä koulukeskittymää, eli potenttiaalisia kirjastonkäyttäjiä on paljon lähiseudulla pävittäin. Kemissä kirjaston laina- ja kävijäluvut laskivat selkeästi koulujen muutettua pois samasta rakennuksesta. Ei siis ole mitenkään yhdentekevää missä kirjasto sijaitsee tai mitä muita palveluja sen läheisyydessä on. Ihmiset tulevat helpommin paikaan, jossa he muutenkin liikkuvat luontojaan.
Olemme olleet Raision kirjaston kanssa kehittämässä Maisema-mallin resurssitaulukoita, joiden avulla palvelutuotantoa arvioidaan. Raisio oli onneksi ottanut heti alussa käyttöön Rovaniemellä kehitetyn mallin pisteyttää erilaisia asiantuntijapalveluja. Näin saamme todennettua sen itsestään selvän asian, että kirjastotyö on paljon muutakin kuin lainausta ja palautusta. Kunnissa on kehitetty sitten ne varsinaiset tilaustaulukot, joissa vertaillaan pääasiassa euromääriä eri suoritteisiin.
Virkamiesvalmistelussa talousarvion laadinta sinällään on teknisesti suhteellisen helppoa. Tilaaja antaa raamin eli talousarvion meno- ja tulotavoitteet, joihin tulee pyrkiä. Valmiina saadaan henkilöstön palkat sosiaalikuluineen, eläkemenoperusteiset kulut, jotka ovat meillä suuremmat kuin tilavuokrat, vuokrat, tietotekniikkakulut, ostettavien ulkoistettujen palveluiden kulut (kirjojen luettelointi, hankinnan logistiikkaohjelmat, tietokannat) ja kulut muun materiaalin ja palveluiden kuluista. Lopulta käytettävissä on suhteellisen pieni summa, joka pitää jakaa kirjastoaineiston oston, koulutuksen, matkakulujen yms. kesken.
Talousarvio määrittää erittäin pitkälle sen, kuinka paljon henkilökuntaa on varaa palkata ja mitä kaikkien pakollisten kulujen jälkeen jää käytettäväksi varsinaiseen toimintaan. Joka vuosi tuntuu, että varsinaiseen henkilökunnan osaamisen kehittämiseen ja pääartikkelimme eli kirjojen, musiikin, elokuvien yms. hankintaa jää yhä vähemmän rahaa. Näiden asioiden tulisi kuitenkin olla ydintehtäväämme.
Maisema-mallin vertailuista saatu tieto yhdistettynä kaupungin kiristyvään talouteen ja kirjaston talousarvion pienenevä liikkumavara ovatkin olleet pääsyitä siihen, että kirjastossa on alettu suunnitella omien tilojen supistamista. Kirjastolta vapautuviin tiloihin sijoitettaisiin historiallisen museon perusnäyttely, joka osaltaan monipuolistaisi kulttuurikeskuksemme toimintaa ja houkuttelisi paikalle uusia asiakkaita. Tämä kuitenkin vaatii investointipäätöstä talousarvion yhteydessä.
Mikään asia ei siis johda yksinään uusiin asioihin, vaan talousarvion laadinnassa on otettava huomioon todella moni asioita ja mietittävä tulevaisuutta ja selviämistä vähenevän henkilökunnan ja rahamäärän kanssa. Strategisia tavoitteita on oltava vuosien päähän eikä vain ensi ja seuraavaksi vuodeksi. Ja kaiken keskellä on muistettava se, että kirjastotoimintaa on myös kehitettävä.
Vertailussa oman kirjastomme tilakustannukset on todettu kalliimmiksi kuin verrokkikunnissa. Meillä on myös kalliimmat lainat ja kirjastokäynnit kuin muilla. Kokonaiskustannuksia on siis saatava pinemmiksi, jotta toimnta olisi edullisempaa. Lähes samankokoisia kirjastoja mallissa ovat Imatran ja Raision kirjastot. Raisio on laina- ja käyntimäärissä maan huippukirjastoja ja Kemi on pudonnut sieltä rytinällä jo muutama vuosi sitten alhaisten lainaus- ja käyntilukujen kirjastoksi.
Tutustuimme taannoisella opintomatkallamme Raision kirjastoon. Kirjasto sijaitsee keskellä koulukeskittymää, eli potenttiaalisia kirjastonkäyttäjiä on paljon lähiseudulla pävittäin. Kemissä kirjaston laina- ja kävijäluvut laskivat selkeästi koulujen muutettua pois samasta rakennuksesta. Ei siis ole mitenkään yhdentekevää missä kirjasto sijaitsee tai mitä muita palveluja sen läheisyydessä on. Ihmiset tulevat helpommin paikaan, jossa he muutenkin liikkuvat luontojaan.
Olemme olleet Raision kirjaston kanssa kehittämässä Maisema-mallin resurssitaulukoita, joiden avulla palvelutuotantoa arvioidaan. Raisio oli onneksi ottanut heti alussa käyttöön Rovaniemellä kehitetyn mallin pisteyttää erilaisia asiantuntijapalveluja. Näin saamme todennettua sen itsestään selvän asian, että kirjastotyö on paljon muutakin kuin lainausta ja palautusta. Kunnissa on kehitetty sitten ne varsinaiset tilaustaulukot, joissa vertaillaan pääasiassa euromääriä eri suoritteisiin.
Virkamiesvalmistelussa talousarvion laadinta sinällään on teknisesti suhteellisen helppoa. Tilaaja antaa raamin eli talousarvion meno- ja tulotavoitteet, joihin tulee pyrkiä. Valmiina saadaan henkilöstön palkat sosiaalikuluineen, eläkemenoperusteiset kulut, jotka ovat meillä suuremmat kuin tilavuokrat, vuokrat, tietotekniikkakulut, ostettavien ulkoistettujen palveluiden kulut (kirjojen luettelointi, hankinnan logistiikkaohjelmat, tietokannat) ja kulut muun materiaalin ja palveluiden kuluista. Lopulta käytettävissä on suhteellisen pieni summa, joka pitää jakaa kirjastoaineiston oston, koulutuksen, matkakulujen yms. kesken.
Talousarvio määrittää erittäin pitkälle sen, kuinka paljon henkilökuntaa on varaa palkata ja mitä kaikkien pakollisten kulujen jälkeen jää käytettäväksi varsinaiseen toimintaan. Joka vuosi tuntuu, että varsinaiseen henkilökunnan osaamisen kehittämiseen ja pääartikkelimme eli kirjojen, musiikin, elokuvien yms. hankintaa jää yhä vähemmän rahaa. Näiden asioiden tulisi kuitenkin olla ydintehtäväämme.
Maisema-mallin vertailuista saatu tieto yhdistettynä kaupungin kiristyvään talouteen ja kirjaston talousarvion pienenevä liikkumavara ovatkin olleet pääsyitä siihen, että kirjastossa on alettu suunnitella omien tilojen supistamista. Kirjastolta vapautuviin tiloihin sijoitettaisiin historiallisen museon perusnäyttely, joka osaltaan monipuolistaisi kulttuurikeskuksemme toimintaa ja houkuttelisi paikalle uusia asiakkaita. Tämä kuitenkin vaatii investointipäätöstä talousarvion yhteydessä.
Mikään asia ei siis johda yksinään uusiin asioihin, vaan talousarvion laadinnassa on otettava huomioon todella moni asioita ja mietittävä tulevaisuutta ja selviämistä vähenevän henkilökunnan ja rahamäärän kanssa. Strategisia tavoitteita on oltava vuosien päähän eikä vain ensi ja seuraavaksi vuodeksi. Ja kaiken keskellä on muistettava se, että kirjastotoimintaa on myös kehitettävä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)