Miten kirjastoauton palvelut voitaisiin korvata?

Kirjastoautomme Merilokki on otettu käyttöön viime vuosisadalla eli vuonna 1987. Samana vuonna syntyneet lapset ovat jo valmistuneet ammateihinsa, perustaneet ehkä perheet ja saaneet jalkansa oman pöydän alle. Merilokki on ollut kaupungille ja kaupunkilaisille edullinen sijoitus, joka on jakanut iloa ja tietoa liki kolmenkymmenen vuoden ajan. Voisikin sanoa että kirjastoautomme on ollut korvaamaton osa kirjastopalveluja kaikki nämä vuodet.

Miten siis korvata korvaamaton palvelu? Todellisuus on karu, koska uutta autoa kaupunkiin ei hankita näillä näkymillä. Kirjastoautopalvelun ostaminen naapurikunnilta on teknisesti mahdotonta, koska näiden resurssit eivät riitä palvelun myymiseen ja erilliset kirjastojärjestelmät estävät yhteiskäytön.

Valtuusto edellytti tämän vuoden talousarviota hyväksyessään, että korvaavista palveluista tehdään selvitys syyskuun 2014 loppuun mennessä. Olen nyt kokoamassa ehdotusta palveluiksi ja laskemassa kustannuksia uusien palveluiden kehittämiseksi. Samalla on hyvä tutkailla, mitä muualla Suomessa tehdään tällä rintamalla.

Kirjastoautomme suurimmat asiakasryhmät ovat olleet lapset ja nuoret koulujen ja päiväkotien kautta. Jatkossa meidän on ainakin lisättävä valmiiden kirjapakettien toimittamista kouluihin ja päiväkoteihin. Lisäksi olisi tiivistettävä yhteistyötä ja lisättävä esim. kirjastonkäytön opetusta ja kirjavinkkauksia, jos vain resurssit riittäisivät tähän työhön.

Kirjastolaki edellyttää, että kaikkia kuntalaisia tulee palvellla tasavertaisesti eli kaikille kunnan asukkaille tulee tarjota kirjastopalvelua. Kirjaston kotipalvelu on ratkaisu palvelujen järjestämiseen sellaisille asiakkaille, jotka sairauden, vamman tai korkean iän vuoksi eivät voi itse asioida kirjastossa. Syy voi olla pysyvä tai tilapäinen.

Kotipalvelua järjestetään kunnissa hyvin monin eri tavoin. Helpoin tapa on saada joku asiakkaan läheinen toimimaan kirjojen kuljettajana, kuten esim. Torniossa tapahtuu kirjakassi-palvelussa. Enemmän resursseja vaatii sitten kirjaston henkilökunnan käyttäminen kotipalvelussa kuljettajina. Näin tehdään jo monissa kirjastoissa.

Kotipalvelussa asiakas voi itse tilata mieleisensä kirjat kirjastosta tai henkilökunta voi ne valita hänelle ennalta sovittujen periaatteiden mukaisesti. Usein tarvitaan myös kirjallinen suostumus lainahistorian tallentamiseen. Näin vältytään samojen kirjojen lainaamiselta useaan kertaan. Normaalisti kirjastot eivät saa säilyttää henkilön lainahistoriaa.

Tulivatpa uudet palvelumuodot olemaan millaisia tahansa, ne eivät voi täysin korvata kirjastoautopalvelua, jossa moni lapsi on saanut ensimmäisen kosketuksensa oikeaan kirjastoon. Pyrimme kuitenkin parhaamme mukaan monipuolistamaan muuta saavuttavaa kirjastotyötä korvataksemme korvaamattoman.

Antoisaa kesää kaikille!

Ilman muutosta emme olisi selvinneet

Kemin kirjastossa tehtiin palvelukonseptimuutos keväällä 2013. Palvelupaikkoja vähennettiin ja työnkuvia selkeytettiin. Muutoksen valmistuttua olemme toimineet vajaalla miehityksellä, kun useita työntekijöitä on puuttunut henkilökunnasta  ja sijaisia ei ole ollut mahdollisuutta palkata tilalle. Jos muutosta ei olisi tehty, olisimme joutuneet supistamaan aukioloaikoja rajusti. Nyt selvisimme nilkuttaen kesästä oman henkilökuntamme venymisen ja loistavien ammattiharjoittelijoiden turvin. Harjoittelijat voitiin laittaa asiakaspalveluun saamaan aitoja palvelukokemuksia. Toivottavasti hyöty oli molemminpuolinen.

Kymmenen vuotta sitten internet ei ollut lyönyt itseään vielä läpi koko kansan tiedonlähteenä. Kulttuurikeskuksessamme sijaitsi oppilaitoksia, joiden opiskelijat käyttivät laajasti kirjastomme palveluja ja hengailivat tiloissamme. Ammattikorkeakoulujen kirjastoja vasta rakennettiin oppimiskeskuksiksi. Kemin kirjastossa kävi asiakkaita kymmenen vuotta sitten  puolet enemmän kuin viime vuonna ja lainauskin oli lähes kaksinkertaista. Henkilökuntaa oli kaiken kaikkiaan palkattuna  kymmenen henkeä enemmän kuin nykyisin. Olemme siis kymmenessä vuodessa sopeuttaneet toimintamme laskeviin lainauslukuihin myös tilojen ja henkilökunnan osalta.

Tänä syksynä puhumme julkisten palvelujen supistamisesta ja arvomme ovatko esim. kirjastopalvelut tarpeellisia kunnan järjestämiä palveluja. Kun kirjastoja verrataan sairaanhoitoon tai lastensuojeluun on tilanne aika selvä. Kansa vastaa empimättä, että nämä selkeästi ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat asiat ovat tärkeämpiä kuin kirjastopalvelu. Tällaista vastakkainasettelua en haluaisi keskusteluun, mutta siihen eittämättä joudutaan monenkin asian kohdalla.

Nyt onkin aika kirjastoissa herätä tekemään entistä pontevammin näkyväksi sitä työtä, jota meillä on tehty jo reilusti yli sata vuotta ja joka on ollut perusta yleiselle sivistykselle ja osaamiselle Suomessa. Olemme yhä tärkeitä ja meidän on todistettava se näissä keskusteluissa. Vieraillessamme aikoinaan Turussa, Turun kirjastotoimenjohtaja Inkeri Näätsaari totesi, että kaikkien kirjaston työntekijöiden tehtävä on markkinoida palvelujamme. Se on jokapäiväistä työtä eikä sitä voida erikseen vastuuttaa yhdelle henkilölle.

Musiikkiaineisto uudella paikallaan kirjastosalissa.

Tällä viikolla toteutimme uusimman muutoksemme kirjastossa, kun vaihdoimme musiikin ja lehtisalin aineistot keskenään eri piakkoihin. Työ on vielä hieman kesken, mutta nyt lehtisalissa on valoisaa ja avaraa ja tilaisuuksien järjestäminen on entistä helpompaa. Musiikkiaineiston etsimiseen on apu myös entistä lähempänä. Henkilökuntapulan vuoksi musiikkisaliin ei voitu sijoittaa ketään henkilöä asiakaspalveluun kokoaikaisesti.

Soitinyhtye Akustiset esiintyi lehtisalissa.

Nyt en lupaa suurempia muutoksia lähiaikoina kirjastoomme. Keskitymme kirjastonhoitotöihin, järjestämme erilaisia tilaisuuksia, palvelemme päivittäin asiakkaitamme ja seuraavaksi pyrimme saamaan opasteet vihdoinkin valmiiksi.

Tervetuloa kirjastoon!

Kirjasto, kuolleiden puupalasten reservaatti

Tutkimusjohtaja Jyrki Kasvi Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksesta lausui otsikon sanat   kirjastopäivillä Mikkelissä. Kirjastot ovat hänen mielestään menneen maailman edustajia säilyttäessään kuolleille puupalasille painettuja tekstejä. Myös tietokirjailija Katleena Kortesuo piti kirjastoja epäekologisina laitoksina, koska sähköisillä kirjoilla voidaan koska tahansa korvata painetut teokset. Niiden säilyttäminen on turhaa.

Kaikkia maailman teoksia ei kuitenkaan ole vielä digitoitu sähköisiksi. Kirjastoilla on yhä tärkeä tehtävänsä. Suomessa toteutetttiin melkein 95 miljoonaa ekotekoa vuonna 2012, kun teoksia ei ostettu vaan ne lainattiin ja palautettiin takaisin kirjastoihin.

Onneksi luennoitsijana oli myös kasvatustieteen tohtori Anu Haapala, joka vannoi tarinoiden nimeen. Ihminen houkutellaan ja vietellään lukemaan tarinoiden avulla. Iltasatujen lukeminen on edelleen tärkeintä luksusta, mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa. Läheisyys sekä tekstin luomat mielikuvat kehittävät luovuutta, jota tarvitaan kaikessa oppimisessa.

 

 

 

Ovatko kirjastot siis epäekologisia kirjojen reservaatteja? Ihan siinä pisteessä emme vielä ole. Vaarana on kuitenkin liukuminen sähköisen median jakelukanavien ulkopuolelle. Nyt Suomessa mietitään kuumeisesti järkeviä malleja sähköisen kirjallisuuden ja lehtien laajamittaiseen levitykseen myös kirjastojen kautta. Mallin pitäisi olla sekä kirjailijoita, kustantajia että kuluttajia hyödyttävä. Lisäksi tekniikan tulisi olla nykyistä kehittyneempää.

Millainen on sitten tulevaisuuden kirjasto? Kirjasto voi olla marketin seinälle liimattu tapetti uutuuskirjoista, joita lainataan suoraan älypuhelimeen mm. VR:n lipuista tutun QR-koodien avulla. Tai kirjasto voi olla myös nykyinen internetissä toimiva sivu, jolta kirjan voi ladata omalle laitteelle samalla kun jatkaa paperikirjojen laina-aikoja ja varaa uusia elokuvia. Tai se voi edelleenkin olla sama tuttu ja turvallinen tila jokaisessa kunnassa, jossa voi viettää aikaa. Tai kirjasto voi olla kolmiulotteinen virtuaalitila, jossa voimme pistäytyä keksittyinä hahmoina.

Tekniikan kehitys ja uusien keksintöjen leviäminen luo haasteita minkä tahansa palvelun kehittämiselle. Kirjastot pyrkivät kuitenkin tarjoamaan kaikille asiakkailleen paljon elämyksiä, uusia tarinoita ja uusia innovaatioita resurssiensa rajoissa.

Näissä merkeissä käydään kirjastossa ja tehdään edelleenkin ekotekoja!

 

Kirjoitus julkaistu aiemmin Pohjolan Sanomien Helmi lehdessä 20.6.2013.

Musiikkisali avattiin asiakkaiden käyttöön

Eilen 4.6.2013 avattiin musiikkisali asiakkaiden käyttöön. Valitettavasti sähkökeskuksesta puuttuu joitakin osia, joten kattovalot eivät pala. Onneksi on vuoden valoisin aika.

Kesällä saamme saliin vielä uusia kalusteita mm. CD-levyjen esittelyyn ja kolme siirrettävää  pistettä musiikin kuuntelua varten. Salissa on nyt jo mukavia lepotuoleja odottamassa istuskelijoita. Tämä tila on rauhallinen esim. lehtien lueskeluun, jos lehtialue tuntuu liian rauhattomalta.

Lehtialueelle saimme ensimmäisen näyttelyn eli Suomi-Venäjä-seuran Anna Ahmatova Fontankan talossa.

Vielä ennen juhannusta tiistaina 18.6.2013 pidetään yhdessä Suomi-Venäjä-seuran kanssa venäläinen runoilta musiikkisalissa. Uusi esiintymiskoroke Stage pääsee silloin käyttöön muunakin kuin lukutilana.

Kirjastossa jatkuu yhä tilojen, toimintojen ja kalusteiden uudelleen sijoittelu. Toivomme saavamme kaiken kuitenkin melko valmiiksi syyskuuksi, jolloin vietämme 11.9.2013 uusitun kirjaston avajaisia.

Remontti jatkuu kirjaston henkilökuntatiloissa yläkerrassa ja tulevissa historiallisen museon tiloissa. Meteliltä emme voi siis välttyä vieläkään. Onneksi asiakkaamme ovat ottaneet nämä häiriöt rauhallisesti vastaan.

Remontti lähenee loppuaan

Toukokuun lopussa remontin pitäisi olla yleisöpalvelutilojen osalta valmis. Saamme vihdoinkin käyttöön varastoon pakatun musiikkiaineiston uuteen musiikkisaliin ja moni toiminto löytää vakituisen paikkansa. Paljon jää silti vielä kesän ajalle asioiden säätämistä, esineiden ja huonekalujen paikkojen sijoittelua ja uusia kalusteiden hankintaa.

Olemme saaneet paljon kiitosta uusista valoisista ja avarista tiloista. Taideteokset ovat nyt paremmin esillä hyllyrivistöjen suunnan muututtua ja uusi järjestyskin on vähitellen tullut tutuksi asiakkaille. Henkilökunnalla on jatkossa enemmän aikaa neuvoa ja opastaa kirjojen ja muun aineiston löytämisessä.

Tällä viikolla saimme uudet lainausautomaatit ja palautusautomaatin. Laitteet ovat helppokäyttöisiä ja toivomme että yhä useammat asiakkaamme siirtyvät laitteiden käyttäjiksi. Asiakkaat ovat olleet huolissaan henkilökunnan työllisyydestä,  jos ihmiset lainaavat ja palauttavat itse kaiken automaateilla. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Nyt meillä pitäisi uusien järjestelyjen myötä olla vihdoin viimein kunnolla aikaa sille kirjastonhoitotyölle, johon aiemmin ei henkilökuntamäärän vähentyessä enää tahtonut riittää aikaa. Kun asiakaspalvelu tiskeissä on järkevöitetty ja työnjakoa on selkiytetty, on henkilökunnalla aikaa paneutua paremmin ihmisten neuvontaa ja opastukseen sekä uusien palvelujen kehittämiseen.

Entisen lehtilukusalin sijaan meillä on nyt kirjastosalissa lehtialue. Tästä alueesta on tullut toistaiseksi eniten palautetta hälyisyydestä. Parannuskeinoja on mietitty asiaan ja niitä toteutetaan vähitellen. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus ottaa lehti luettavaksi ja siirtyä sen kanssa jonnekin rauhalliseen tilaan kirjastossa. Lehtialue löytyy entistä paremmin ja kiitosta on saatu myös siitä, että luettavat ja lainattavat lehdet ovat samassa paikassa.

Uusi yhteispalvelutiski ja vielä keskeneräinen aulatila

Uusi sisäänkäynti kirjastoon

Oleskelutila aikuisten aineistojen keskivaiheilla

Salin perältä näkee aulan ja musiikkisalin läpi torille

Oleskelutilasta avautuu näkymä lasten alueelle

 

 

Palautusautomaatti ei vie paljon tilaa ja lainausautomaattien pöytiä voi säätää sopivalle korkeudelle. Automaattien taakse on tulossa taidetta lähiaikoina.

Pääkalloja ja yhteiskunnan mullistuksia

Kuuntelin työviikon päätteeksi kotimatkallani Ylen Taustapeili -ohjelmaa. Toimittaja Petri Rinne haastatteli Oulun ammattikorkeakoulusta valmistunutta nuorta miestä, joka oli perustanut liikekumppaninsa kanssa Helsinkiin 3D-tulostamiseen perustuvan yrityksen. Jarkko Lohilahti kertoi, että 3D-tulostus tulee muuttamaan vielä koko yhteiskuntaa.

3D-tulostukseen törmäsin vuosia sitten Amerikassa eräässä oppilaitoksessa, jossa sillä valmistettiin opiskelijoiden harjoitustöitä. Yrittäjä Jarkko Lohilahti oli saanut asiaan ensikosketuksensa Oulussa, kun oli ammattikorkeakoulussa päässyt tutustumaan laitteeseen. Sillä valmistettiin kopioita yliopistollisen sairaalan lapsipotilaiden pääkalloista. Näiden tulostettujen mallien avulla voitiin suunnitella etukäteen vaativia leikkauksia.

Muistelen kuulleeni jostakin, että amerikkalaiset käyttävät 3D-tulostusta jo nyt Afganistanissa. Särkyneen osan tilalle voidaan paikanpäällä valmistaa uusi kappale, eikä sitä tarvitse odottaa tai kuljettaa paikalle maapallon toiselta puolelta. Ainetta käytetään vain sen verran kuin kappaleeseen tarvitaan ja jyrsintäjätettä ei synny.

3D-tulostuksessa valetaan esine kerros kerrokselta ja raaka-aineena käytettävät muovit kovetetaan UV-valolla. Raaka-aineita on muitakin ja esim. metallit tehdään jauheesta ja suklaatakin on käytetty tulostamiseen. Laitteita käytetään nykyisin mm. prototyyppien mallinnukseen tai pienien käyttöesineiden valmistukseen. Tuomarin pillikin syntyy saumattomasti, kun vesiliukoinen täyteaine mahdollistaa helmen valamisen pillin pesään.

Laitteet ovat vielä melko kehittymättömiä eli sillä tasolla millä PC:t olivat 1970-luvulla. Tulevaisuudessa Lohilahti uskoi kuitenkin laitteiden kehittyvän ja ehkäpä me jonakin päivänä teemme itse omat kenkämme tulostamlla ne kotona jostakin palvelusta tai itse suunnitellen.

Miten tämä sitten liittyy tulevaisuuden kirjastoihin? Millainen yhteiskunta olisi, jos kotona voisi tehdä itse uusia esineitä eikä niitä kuljetettaisi paikasta toiseen ympäri maailman meriä? Ja pitäiskö meidän ostaa kirjastoihin kokeiltavaksi 3D-tulostimia? Kuluttajakäyttöön ne maksavat kuulemma n. 600 euroa ja ammattikäyttöön 1700 - 3000 euroa. Onko 3-D tulostin tulevaisuuden ompelukone? Siinäpä miettimistä yhteiskunnan muutoksia odotellessa.

ps. Kirjastomme remontissa olemme vaiheessa, jossa uutta palvelualuetta rakennetaan, kaikki hyllyt ja aineistot on jo melkein sijoiteltu uudelleen. Nyt laaditaan uusia opasteita, mietitään tarkemmin asiakkaiden palvelupolkuja  ja työntekijöiden töitä uusitussa kirjastossa.

Mihin teidät sijoitetaan remontin ajaksi?

Vakioasiakkaamme ovat olleet hyvin huolestuneita henkilökunnan kohtalosta remontin aikana. Joudummeko lomautetuiksi, sijoitetaanko meidät johonkin muuhun kaupungin yksikköön vai pidämmekö lomia noin kuusi viikkoa?

Remontti alkaa 14.1.2013 ja jo nyt kirjastossa on aloitettu siirtotöitä, joiden toivomme olevan valmiita helmikuun lopussa. Remontti jatkuu toukokuun loppuun asti, mutta toivomme saavamme osan kirjastoa avatuksi helmikuun lopulla.

Siirtotöissä lähes kaikki tavarat kirjaston alakerrassa siirretään uusiin paikkoihin, hyllyt puretaan, siirretään ja kootaan uudelleen ja totta kai sisustetaankin tämän kaiken lisäksi. Työt tehdään kirjaston omin voimin, eli emme ole jouten remontin aikana.

Tiistaina 15.1.2013 pidämme kuitenkin juhlat kirjastoautotoiminnan 40 -vuotisen historian kunniaksi Kemissä. Klo 12-15 lehtilukusalissa kahvitellaan ja muistellaan monenlaisia sattumuksia kirjastoautojen reiteiltä. Samalla asiakkaillamme on mahdollisuus kysellä remontista ja tulevista muutoksista kirjastossa.

Viikolta 5, eli 28.1.2013, alkaen kirjastoauto palvelee asiakkaitamme Sairaalakadulla kulttuurikeskuksen nurkalla maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin klo 16 - 18 ja keskiviikkoisin klo 10-12. Tämän lisäksi kirjastoauto ajaa normaalit vuoronsa kouluilla ja vakiopysäkeillään.

Edessä on kiireisiä viikkoja, joiden aikana uudistamme tiloja ja toimintoja. Toivotamme kaikki asiakkaamme tervetulleiksi takaisin kirjastoon myöhemmin keväällä.