Minna Canth kertoi minulle Berliinissä tarinan suoraan bittiavaruudesta

Huhut painetun kirjan kuolemasta ovat ennenaikaisia. Jo vuosia on kerrottu, että sähköiset kirjat tulevat syrjäyttämään painetut kirjat. Yhä edelleen kuitenkin painettu kirja on suosituin tavallisten lukijoiden keskuudessa.

Vähitellen olemme saaneet yleisiin kirjastoihinkin uusia e-kirjoja ja niiden suosio kasvaa koko ajan. Kokeakoulukirjastoissa ollaan jo siirrytty laajasti sähköisiin aineistoihin ja siellä lainausluvut ovat todella suuria.

Heinäkuussa koko kansalla on kuitenkin mahdollisuus tutustua e-kirjoihin eli sähköisiin kirjoihin Koko kansa lukee -kampanjan avulla. Kuka tahansa voi lukea e-kirjoja ilmaiseksi lataamalla niitä omalle tietokoneelle, tabletille tai älykännykälle.

Kirjan lainaamiseen tarvitaan vain paikallisen, oman kirjaston kirjastokortti, verkkoyhteys ja lukemiseen soveltuva laite. Kirjat ovat lainattavissa koko kampanjan ajan 4.-24.7.2016.

Meidän kirjastossamme kirjat voi lainata  Lapin kirjastosta. Käykäähän lainaamassa omanne joko kolmesta kamnpanjakirjasta tai muusta valikoimasta!

Vietin jokunen vuosi sitten lapseni kanssa netti-retriittiä Berliinissä. Päivät käyttäydyimme kunnon turistien tavoin tutustuen museoihin, nähtävyyksiin ja kasvitieteelliseen puutarhaan. Illoiksi vetäydyimme kuitenkin hostellimme huoneeseen, jossa wifi mahdollisti internetin viimeisen sivun etsinnän täyden hiljaisuuden vallitessa.

Olin ladannut Gutenberg-projektin sivuilta tabletilleni ilmaisen Minna Canthin kirjan, ja niin tuli minullakin luettua elämäni ensimmäinen e-kirja. Kokemus oli miellyttävä ja kätevä. Jatkossakin saatan ottaa pinon kirjoja tällä tavalla mukaani matkoille.

Kesän Kohinaa talvea odotellessa

Kemin kaupunginhallitus päätti 6.6.2016, että Kemin kaupunginkirjasto vaihtaa kirjastojärjestelmänsä avoimen lähdekoodin Koha-järjestelmään. Samalla Kemi siirtyy käyttämään Lapin muiden kirjastojen kanssa yhteistä kirjastojärjestelmää eli Lapin kirjastoa. Asiakkaamme voivat järjestelmävaihdon jälkeen käyttää kaikkia Lapin yleisiä kirjastoja yhdellä kortilla ja yhdeltä kotisivulta vaikka kotoa käsin.

Kirjastojärjestelmän avulla hoidamme kirjastossa kaiken aineistoihimme eli kirjoihin, musiikkiin, elokuviin, lehtiin yms. liittyvän tallennus-, lainaus- ja palautustyön. Lisäksi kirjastojärjestelmässä oleellisena osana on henkilörekisteri, jossa säilytämme asiakkaidemme osoitetietoja.

Avoimen lähdekoodin kirjastojärjestelmä kehitettiin aikoinaan Uudessa-Seelannissa ja sieltä se on levinnyt eri puolille maailmaa. Avoimen lähdekoodin ohjelmistoja ei omista kukaan, vaan sellaisen voi kuka tahansa ladata internetistä omalle koneelleen ja käyttää hyväkseen. Ohjelmia myös kehitetään maailmanlaajuisen kehittäjäyhteisön taholta, eli ohjelmien ominaisuuksia parannetaan yhteistyössä.

Suomessa Opetus- ja kulttuuriministeriö on tukenut avoimen lähdekoodin kirjastojärjestelmän käyttöönottoa avustuksilla. Niiden avulla Joensuun seutukirjastossa käännettiin Koha-järjestelmä suomeksi ja samalla se lokalisoitiin eli muokattiin Suomen kirjastoille sopivaksi. Samaisilla avustuksilla kehitettiin Koha-Suomi Oy, jonka tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää Koha-kirjastojärjestelmää. Kemin kaupunki päätti myös ostaa Koha-Suomen osakkeita ja varmistaa osaltaan uuden kirjastojärjestelmämme kehittämisen ja ylläpidon.

Uuden kirjastojärjestelmän käyttöönottoaikataulu tarkentuu kesän aikana, mutta jo nyt tiedämme että Lapin kaikkien yleisten kirjastojen kokoelmat tulevat olemaan kemiläistenkin käytössä jo vuoden 2017 alkupuolella. Samalla kulut kirjastojärjestelmän ylläpidosta tulevat pienenemään huomattavasti eli säästämme kaupunkilaisten rahoja.

Koha on saanut nimensä Uuden-Seelannin alkuperäiskansan maorien kielestä, jossa koha tarkoittaa lahjan antamista tultaessa kylään tai sitoutumista johonkin yhteiseen toimintaan. Me emme saa koko kirjastojärjestelmää lahjaksi, vaan sen eteen on tehtävä myös paljon valmistelutyötä yhteistoiminnassa muiden Lapin kirjastojen kanssa. Nimensä veroinen on siis tämä Koha.

Hyvää voi tehdä niin monella tavalla

Kemi on mukana tämän vuoden Nenäpäivä-keräyksessä laajalla rintamalla. Plan Suomen Kemin toimintaryhmä on kutsunut mukaan suuren joukon kemiläisiä vapaaehtoisia erilaisiin tempauksiin, joissa kerätään rahaa kehitysmaiden lapsille ja nuorille. Tähän mennessä on jo melottu, hiihdetty sulalla maalla, syöty pullia, kudottu sukkia, retkeilty, piirretty, tanssittu ja taiteiltu varojen keruun muodossa. Tarkemmin tapahtumista saa tietoa mm. facebook-sivuiltamme.

Kirjastossa varsinainen keräys toteutetaan lähes kuukauden kestävällä kirjanmyyntitapahtumalla. Asiakkaat voivat tuoda myytäväksi kassillisen kirjoja, jotka sitten myydään vähintään euron hintaan (enemmänkin saa maksaa). Kaikki tulot menevät lyhentämättöminä Nenäpäivä-keräykseen.

Kirjamyynti alkaa 13.10. ja päättyy 7.11.2014 eli Nenäpäivänä. Myymättömät kirjat on noudettava 15.11.2014 mennessä pois. Noutamattomat ja myymättömät kirjat viedään kierrätykseen.Oppikirjoja ja tietokirjasarjoja emme ota myyntiin. Kirjojen on oltava myös siistejä ja hyväkuntoisia. Kirjoja otamme myyntiin 9.10.2014 alkaen.

Kemin nenäpäiväkeräyksen päätapahtumaa vietetään kulttuurikeskuksessa perjantaina 24.10.2014. Kirjasto on silloin poikkeuksellisesti auki klo 19 asti, joten töiden jälkeenkin tänne ehtii vielä osallistumaan ja esiintymään. Ohjelmassa on ainakin musiikkia ja lapsille monenlaista puuhaa päivän mittaan. Esiintymään pääsee myös sopimalla asiasta esim. minun kanssani. Lehtilukusalin stage on vapaa pienimuotoisille esityksille.

Hyvää voi siis tehdä sekä lahjoittamalla myytävää että ostamalla kirjoja. Tervetuloa tekemään löytöjä ja viihtymään hyvän mielen tapahtumissa.

Miten kirjastoauton palvelut voitaisiin korvata?

Kirjastoautomme Merilokki on otettu käyttöön viime vuosisadalla eli vuonna 1987. Samana vuonna syntyneet lapset ovat jo valmistuneet ammateihinsa, perustaneet ehkä perheet ja saaneet jalkansa oman pöydän alle. Merilokki on ollut kaupungille ja kaupunkilaisille edullinen sijoitus, joka on jakanut iloa ja tietoa liki kolmenkymmenen vuoden ajan. Voisikin sanoa että kirjastoautomme on ollut korvaamaton osa kirjastopalveluja kaikki nämä vuodet.

Miten siis korvata korvaamaton palvelu? Todellisuus on karu, koska uutta autoa kaupunkiin ei hankita näillä näkymillä. Kirjastoautopalvelun ostaminen naapurikunnilta on teknisesti mahdotonta, koska näiden resurssit eivät riitä palvelun myymiseen ja erilliset kirjastojärjestelmät estävät yhteiskäytön.

Valtuusto edellytti tämän vuoden talousarviota hyväksyessään, että korvaavista palveluista tehdään selvitys syyskuun 2014 loppuun mennessä. Olen nyt kokoamassa ehdotusta palveluiksi ja laskemassa kustannuksia uusien palveluiden kehittämiseksi. Samalla on hyvä tutkailla, mitä muualla Suomessa tehdään tällä rintamalla.

Kirjastoautomme suurimmat asiakasryhmät ovat olleet lapset ja nuoret koulujen ja päiväkotien kautta. Jatkossa meidän on ainakin lisättävä valmiiden kirjapakettien toimittamista kouluihin ja päiväkoteihin. Lisäksi olisi tiivistettävä yhteistyötä ja lisättävä esim. kirjastonkäytön opetusta ja kirjavinkkauksia, jos vain resurssit riittäisivät tähän työhön.

Kirjastolaki edellyttää, että kaikkia kuntalaisia tulee palvellla tasavertaisesti eli kaikille kunnan asukkaille tulee tarjota kirjastopalvelua. Kirjaston kotipalvelu on ratkaisu palvelujen järjestämiseen sellaisille asiakkaille, jotka sairauden, vamman tai korkean iän vuoksi eivät voi itse asioida kirjastossa. Syy voi olla pysyvä tai tilapäinen.

Kotipalvelua järjestetään kunnissa hyvin monin eri tavoin. Helpoin tapa on saada joku asiakkaan läheinen toimimaan kirjojen kuljettajana, kuten esim. Torniossa tapahtuu kirjakassi-palvelussa. Enemmän resursseja vaatii sitten kirjaston henkilökunnan käyttäminen kotipalvelussa kuljettajina. Näin tehdään jo monissa kirjastoissa.

Kotipalvelussa asiakas voi itse tilata mieleisensä kirjat kirjastosta tai henkilökunta voi ne valita hänelle ennalta sovittujen periaatteiden mukaisesti. Usein tarvitaan myös kirjallinen suostumus lainahistorian tallentamiseen. Näin vältytään samojen kirjojen lainaamiselta useaan kertaan. Normaalisti kirjastot eivät saa säilyttää henkilön lainahistoriaa.

Tulivatpa uudet palvelumuodot olemaan millaisia tahansa, ne eivät voi täysin korvata kirjastoautopalvelua, jossa moni lapsi on saanut ensimmäisen kosketuksensa oikeaan kirjastoon. Pyrimme kuitenkin parhaamme mukaan monipuolistamaan muuta saavuttavaa kirjastotyötä korvataksemme korvaamattoman.

Antoisaa kesää kaikille!

Ilman muutosta emme olisi selvinneet

Kemin kirjastossa tehtiin palvelukonseptimuutos keväällä 2013. Palvelupaikkoja vähennettiin ja työnkuvia selkeytettiin. Muutoksen valmistuttua olemme toimineet vajaalla miehityksellä, kun useita työntekijöitä on puuttunut henkilökunnasta  ja sijaisia ei ole ollut mahdollisuutta palkata tilalle. Jos muutosta ei olisi tehty, olisimme joutuneet supistamaan aukioloaikoja rajusti. Nyt selvisimme nilkuttaen kesästä oman henkilökuntamme venymisen ja loistavien ammattiharjoittelijoiden turvin. Harjoittelijat voitiin laittaa asiakaspalveluun saamaan aitoja palvelukokemuksia. Toivottavasti hyöty oli molemminpuolinen.

Kymmenen vuotta sitten internet ei ollut lyönyt itseään vielä läpi koko kansan tiedonlähteenä. Kulttuurikeskuksessamme sijaitsi oppilaitoksia, joiden opiskelijat käyttivät laajasti kirjastomme palveluja ja hengailivat tiloissamme. Ammattikorkeakoulujen kirjastoja vasta rakennettiin oppimiskeskuksiksi. Kemin kirjastossa kävi asiakkaita kymmenen vuotta sitten  puolet enemmän kuin viime vuonna ja lainauskin oli lähes kaksinkertaista. Henkilökuntaa oli kaiken kaikkiaan palkattuna  kymmenen henkeä enemmän kuin nykyisin. Olemme siis kymmenessä vuodessa sopeuttaneet toimintamme laskeviin lainauslukuihin myös tilojen ja henkilökunnan osalta.

Tänä syksynä puhumme julkisten palvelujen supistamisesta ja arvomme ovatko esim. kirjastopalvelut tarpeellisia kunnan järjestämiä palveluja. Kun kirjastoja verrataan sairaanhoitoon tai lastensuojeluun on tilanne aika selvä. Kansa vastaa empimättä, että nämä selkeästi ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat asiat ovat tärkeämpiä kuin kirjastopalvelu. Tällaista vastakkainasettelua en haluaisi keskusteluun, mutta siihen eittämättä joudutaan monenkin asian kohdalla.

Nyt onkin aika kirjastoissa herätä tekemään entistä pontevammin näkyväksi sitä työtä, jota meillä on tehty jo reilusti yli sata vuotta ja joka on ollut perusta yleiselle sivistykselle ja osaamiselle Suomessa. Olemme yhä tärkeitä ja meidän on todistettava se näissä keskusteluissa. Vieraillessamme aikoinaan Turussa, Turun kirjastotoimenjohtaja Inkeri Näätsaari totesi, että kaikkien kirjaston työntekijöiden tehtävä on markkinoida palvelujamme. Se on jokapäiväistä työtä eikä sitä voida erikseen vastuuttaa yhdelle henkilölle.

Musiikkiaineisto uudella paikallaan kirjastosalissa.

Tällä viikolla toteutimme uusimman muutoksemme kirjastossa, kun vaihdoimme musiikin ja lehtisalin aineistot keskenään eri piakkoihin. Työ on vielä hieman kesken, mutta nyt lehtisalissa on valoisaa ja avaraa ja tilaisuuksien järjestäminen on entistä helpompaa. Musiikkiaineiston etsimiseen on apu myös entistä lähempänä. Henkilökuntapulan vuoksi musiikkisaliin ei voitu sijoittaa ketään henkilöä asiakaspalveluun kokoaikaisesti.

Soitinyhtye Akustiset esiintyi lehtisalissa.

Nyt en lupaa suurempia muutoksia lähiaikoina kirjastoomme. Keskitymme kirjastonhoitotöihin, järjestämme erilaisia tilaisuuksia, palvelemme päivittäin asiakkaitamme ja seuraavaksi pyrimme saamaan opasteet vihdoinkin valmiiksi.

Tervetuloa kirjastoon!

Kirjasto, kuolleiden puupalasten reservaatti

Tutkimusjohtaja Jyrki Kasvi Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksesta lausui otsikon sanat   kirjastopäivillä Mikkelissä. Kirjastot ovat hänen mielestään menneen maailman edustajia säilyttäessään kuolleille puupalasille painettuja tekstejä. Myös tietokirjailija Katleena Kortesuo piti kirjastoja epäekologisina laitoksina, koska sähköisillä kirjoilla voidaan koska tahansa korvata painetut teokset. Niiden säilyttäminen on turhaa.

Kaikkia maailman teoksia ei kuitenkaan ole vielä digitoitu sähköisiksi. Kirjastoilla on yhä tärkeä tehtävänsä. Suomessa toteutetttiin melkein 95 miljoonaa ekotekoa vuonna 2012, kun teoksia ei ostettu vaan ne lainattiin ja palautettiin takaisin kirjastoihin.

Onneksi luennoitsijana oli myös kasvatustieteen tohtori Anu Haapala, joka vannoi tarinoiden nimeen. Ihminen houkutellaan ja vietellään lukemaan tarinoiden avulla. Iltasatujen lukeminen on edelleen tärkeintä luksusta, mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa. Läheisyys sekä tekstin luomat mielikuvat kehittävät luovuutta, jota tarvitaan kaikessa oppimisessa.

 

 

 

Ovatko kirjastot siis epäekologisia kirjojen reservaatteja? Ihan siinä pisteessä emme vielä ole. Vaarana on kuitenkin liukuminen sähköisen median jakelukanavien ulkopuolelle. Nyt Suomessa mietitään kuumeisesti järkeviä malleja sähköisen kirjallisuuden ja lehtien laajamittaiseen levitykseen myös kirjastojen kautta. Mallin pitäisi olla sekä kirjailijoita, kustantajia että kuluttajia hyödyttävä. Lisäksi tekniikan tulisi olla nykyistä kehittyneempää.

Millainen on sitten tulevaisuuden kirjasto? Kirjasto voi olla marketin seinälle liimattu tapetti uutuuskirjoista, joita lainataan suoraan älypuhelimeen mm. VR:n lipuista tutun QR-koodien avulla. Tai kirjasto voi olla myös nykyinen internetissä toimiva sivu, jolta kirjan voi ladata omalle laitteelle samalla kun jatkaa paperikirjojen laina-aikoja ja varaa uusia elokuvia. Tai se voi edelleenkin olla sama tuttu ja turvallinen tila jokaisessa kunnassa, jossa voi viettää aikaa. Tai kirjasto voi olla kolmiulotteinen virtuaalitila, jossa voimme pistäytyä keksittyinä hahmoina.

Tekniikan kehitys ja uusien keksintöjen leviäminen luo haasteita minkä tahansa palvelun kehittämiselle. Kirjastot pyrkivät kuitenkin tarjoamaan kaikille asiakkailleen paljon elämyksiä, uusia tarinoita ja uusia innovaatioita resurssiensa rajoissa.

Näissä merkeissä käydään kirjastossa ja tehdään edelleenkin ekotekoja!

 

Kirjoitus julkaistu aiemmin Pohjolan Sanomien Helmi lehdessä 20.6.2013.

Musiikkisali avattiin asiakkaiden käyttöön

Eilen 4.6.2013 avattiin musiikkisali asiakkaiden käyttöön. Valitettavasti sähkökeskuksesta puuttuu joitakin osia, joten kattovalot eivät pala. Onneksi on vuoden valoisin aika.

Kesällä saamme saliin vielä uusia kalusteita mm. CD-levyjen esittelyyn ja kolme siirrettävää  pistettä musiikin kuuntelua varten. Salissa on nyt jo mukavia lepotuoleja odottamassa istuskelijoita. Tämä tila on rauhallinen esim. lehtien lueskeluun, jos lehtialue tuntuu liian rauhattomalta.

Lehtialueelle saimme ensimmäisen näyttelyn eli Suomi-Venäjä-seuran Anna Ahmatova Fontankan talossa.

Vielä ennen juhannusta tiistaina 18.6.2013 pidetään yhdessä Suomi-Venäjä-seuran kanssa venäläinen runoilta musiikkisalissa. Uusi esiintymiskoroke Stage pääsee silloin käyttöön muunakin kuin lukutilana.

Kirjastossa jatkuu yhä tilojen, toimintojen ja kalusteiden uudelleen sijoittelu. Toivomme saavamme kaiken kuitenkin melko valmiiksi syyskuuksi, jolloin vietämme 11.9.2013 uusitun kirjaston avajaisia.

Remontti jatkuu kirjaston henkilökuntatiloissa yläkerrassa ja tulevissa historiallisen museon tiloissa. Meteliltä emme voi siis välttyä vieläkään. Onneksi asiakkaamme ovat ottaneet nämä häiriöt rauhallisesti vastaan.

Remontti lähenee loppuaan

Toukokuun lopussa remontin pitäisi olla yleisöpalvelutilojen osalta valmis. Saamme vihdoinkin käyttöön varastoon pakatun musiikkiaineiston uuteen musiikkisaliin ja moni toiminto löytää vakituisen paikkansa. Paljon jää silti vielä kesän ajalle asioiden säätämistä, esineiden ja huonekalujen paikkojen sijoittelua ja uusia kalusteiden hankintaa.

Olemme saaneet paljon kiitosta uusista valoisista ja avarista tiloista. Taideteokset ovat nyt paremmin esillä hyllyrivistöjen suunnan muututtua ja uusi järjestyskin on vähitellen tullut tutuksi asiakkaille. Henkilökunnalla on jatkossa enemmän aikaa neuvoa ja opastaa kirjojen ja muun aineiston löytämisessä.

Tällä viikolla saimme uudet lainausautomaatit ja palautusautomaatin. Laitteet ovat helppokäyttöisiä ja toivomme että yhä useammat asiakkaamme siirtyvät laitteiden käyttäjiksi. Asiakkaat ovat olleet huolissaan henkilökunnan työllisyydestä,  jos ihmiset lainaavat ja palauttavat itse kaiken automaateilla. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Nyt meillä pitäisi uusien järjestelyjen myötä olla vihdoin viimein kunnolla aikaa sille kirjastonhoitotyölle, johon aiemmin ei henkilökuntamäärän vähentyessä enää tahtonut riittää aikaa. Kun asiakaspalvelu tiskeissä on järkevöitetty ja työnjakoa on selkiytetty, on henkilökunnalla aikaa paneutua paremmin ihmisten neuvontaa ja opastukseen sekä uusien palvelujen kehittämiseen.

Entisen lehtilukusalin sijaan meillä on nyt kirjastosalissa lehtialue. Tästä alueesta on tullut toistaiseksi eniten palautetta hälyisyydestä. Parannuskeinoja on mietitty asiaan ja niitä toteutetaan vähitellen. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus ottaa lehti luettavaksi ja siirtyä sen kanssa jonnekin rauhalliseen tilaan kirjastossa. Lehtialue löytyy entistä paremmin ja kiitosta on saatu myös siitä, että luettavat ja lainattavat lehdet ovat samassa paikassa.

Uusi yhteispalvelutiski ja vielä keskeneräinen aulatila

Uusi sisäänkäynti kirjastoon

Oleskelutila aikuisten aineistojen keskivaiheilla

Salin perältä näkee aulan ja musiikkisalin läpi torille

Oleskelutilasta avautuu näkymä lasten alueelle

 

 

Palautusautomaatti ei vie paljon tilaa ja lainausautomaattien pöytiä voi säätää sopivalle korkeudelle. Automaattien taakse on tulossa taidetta lähiaikoina.

Pääkalloja ja yhteiskunnan mullistuksia

Kuuntelin työviikon päätteeksi kotimatkallani Ylen Taustapeili -ohjelmaa. Toimittaja Petri Rinne haastatteli Oulun ammattikorkeakoulusta valmistunutta nuorta miestä, joka oli perustanut liikekumppaninsa kanssa Helsinkiin 3D-tulostamiseen perustuvan yrityksen. Jarkko Lohilahti kertoi, että 3D-tulostus tulee muuttamaan vielä koko yhteiskuntaa.

3D-tulostukseen törmäsin vuosia sitten Amerikassa eräässä oppilaitoksessa, jossa sillä valmistettiin opiskelijoiden harjoitustöitä. Yrittäjä Jarkko Lohilahti oli saanut asiaan ensikosketuksensa Oulussa, kun oli ammattikorkeakoulussa päässyt tutustumaan laitteeseen. Sillä valmistettiin kopioita yliopistollisen sairaalan lapsipotilaiden pääkalloista. Näiden tulostettujen mallien avulla voitiin suunnitella etukäteen vaativia leikkauksia.

Muistelen kuulleeni jostakin, että amerikkalaiset käyttävät 3D-tulostusta jo nyt Afganistanissa. Särkyneen osan tilalle voidaan paikanpäällä valmistaa uusi kappale, eikä sitä tarvitse odottaa tai kuljettaa paikalle maapallon toiselta puolelta. Ainetta käytetään vain sen verran kuin kappaleeseen tarvitaan ja jyrsintäjätettä ei synny.

3D-tulostuksessa valetaan esine kerros kerrokselta ja raaka-aineena käytettävät muovit kovetetaan UV-valolla. Raaka-aineita on muitakin ja esim. metallit tehdään jauheesta ja suklaatakin on käytetty tulostamiseen. Laitteita käytetään nykyisin mm. prototyyppien mallinnukseen tai pienien käyttöesineiden valmistukseen. Tuomarin pillikin syntyy saumattomasti, kun vesiliukoinen täyteaine mahdollistaa helmen valamisen pillin pesään.

Laitteet ovat vielä melko kehittymättömiä eli sillä tasolla millä PC:t olivat 1970-luvulla. Tulevaisuudessa Lohilahti uskoi kuitenkin laitteiden kehittyvän ja ehkäpä me jonakin päivänä teemme itse omat kenkämme tulostamlla ne kotona jostakin palvelusta tai itse suunnitellen.

Miten tämä sitten liittyy tulevaisuuden kirjastoihin? Millainen yhteiskunta olisi, jos kotona voisi tehdä itse uusia esineitä eikä niitä kuljetettaisi paikasta toiseen ympäri maailman meriä? Ja pitäiskö meidän ostaa kirjastoihin kokeiltavaksi 3D-tulostimia? Kuluttajakäyttöön ne maksavat kuulemma n. 600 euroa ja ammattikäyttöön 1700 - 3000 euroa. Onko 3-D tulostin tulevaisuuden ompelukone? Siinäpä miettimistä yhteiskunnan muutoksia odotellessa.

ps. Kirjastomme remontissa olemme vaiheessa, jossa uutta palvelualuetta rakennetaan, kaikki hyllyt ja aineistot on jo melkein sijoiteltu uudelleen. Nyt laaditaan uusia opasteita, mietitään tarkemmin asiakkaiden palvelupolkuja  ja työntekijöiden töitä uusitussa kirjastossa.

Mihin teidät sijoitetaan remontin ajaksi?

Vakioasiakkaamme ovat olleet hyvin huolestuneita henkilökunnan kohtalosta remontin aikana. Joudummeko lomautetuiksi, sijoitetaanko meidät johonkin muuhun kaupungin yksikköön vai pidämmekö lomia noin kuusi viikkoa?

Remontti alkaa 14.1.2013 ja jo nyt kirjastossa on aloitettu siirtotöitä, joiden toivomme olevan valmiita helmikuun lopussa. Remontti jatkuu toukokuun loppuun asti, mutta toivomme saavamme osan kirjastoa avatuksi helmikuun lopulla.

Siirtotöissä lähes kaikki tavarat kirjaston alakerrassa siirretään uusiin paikkoihin, hyllyt puretaan, siirretään ja kootaan uudelleen ja totta kai sisustetaankin tämän kaiken lisäksi. Työt tehdään kirjaston omin voimin, eli emme ole jouten remontin aikana.

Tiistaina 15.1.2013 pidämme kuitenkin juhlat kirjastoautotoiminnan 40 -vuotisen historian kunniaksi Kemissä. Klo 12-15 lehtilukusalissa kahvitellaan ja muistellaan monenlaisia sattumuksia kirjastoautojen reiteiltä. Samalla asiakkaillamme on mahdollisuus kysellä remontista ja tulevista muutoksista kirjastossa.

Viikolta 5, eli 28.1.2013, alkaen kirjastoauto palvelee asiakkaitamme Sairaalakadulla kulttuurikeskuksen nurkalla maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin klo 16 - 18 ja keskiviikkoisin klo 10-12. Tämän lisäksi kirjastoauto ajaa normaalit vuoronsa kouluilla ja vakiopysäkeillään.

Edessä on kiireisiä viikkoja, joiden aikana uudistamme tiloja ja toimintoja. Toivotamme kaikki asiakkaamme tervetulleiksi takaisin kirjastoon myöhemmin keväällä.

Hyvää joulua !

Kemin kirjastossa toteutettiin vuosien 2011  ja 2012 aikana tutkimus, jossa haastateltiin 112 ihmistä kirjaston käytöstä ja niistä esteistä, jotka voivat olla kirjastonkäytön hankaloittajia. Tulokset ovat nyt valmiina ja ne on julkaistu kirjaston kotisivuilla.

Kemin kirjaston remontti alkaa vuonna 2013 ja siihen on valmistauduttu mm tekemällä paljon poistoja kirjaston kokoelmista. Vanhentuneet, rikkinäiset ja kuluneet kirjat on poistettu ja hyllyihin on saatu tilaa kirjojen esittelylle.

Asiakkaiden toiveet kirjaston kalusteiden ja tilojen järjestelyistä tullaan ottamaan huomioon tilojen sisustuksessa. Esteettömyyteen kiinnitetään erityistä huomiota ja opasteet pyritään samaan mahdollisimman selkeiksi. Tilat pyritään järjestämään niin että ne itsessään ohjaavat asiakkaita erityyppisten palveluiden luo.

Lasten alueen lähelle tulee lehtialue, jolloin lasten kanssa kirjastossa asioivat aikuiset voivat lukea lehtiä samalla kun lapset leikkivät ja lueskelevat.

Kaunokirjallisuuden lainaus on n. 60 % kirjaston aikuisten lainoista, joten se tuodaan lähemmäs sisääntuloa ja tietokirjat siirretään kirjastosalin perälle aiempaa loogisempaan järjestykseen. Tietokirjat järjestetään kuitenkin aikaisempaa loogisemmin YKL:n mukaiseen numerojärjestykseen.

Kirjaston sisääntuloon sijoitetaan ensimmäiseksi sekä palautus- että lainausautomaatit ja näiden lähelle yhteispalvelutiski, josta asiakkaat saavat heti sisään tultuaan palvelua ja opastusta. Muulle kirjastosaliin tulee palvelupisteitä, jotka ovat entistä lähempänä aineistoja. 

Kirjastossa ei ole ollut aiemmin sopivaa esiintymistilaa. Nyt musiikkisaliin järjestetään liikuteltavilla hyllyillä ja esiintymiskorokkeella paikka pienimuotoisille tilaisuuksille.

Nuorten ja lasten alueet erotellaan selkeämmin toisistaan ja jatkossa nuorten ei ole pakko mennä omalle alueelleen lasten alueen kautta.

Kirjastojärjestelmän hakukoneita pyritään sijoittamaan lähelle aineistoja ja tietokoneille luodaan lisää yksityisyyttä. Pistorasioita sijoitellaan myös paremmin työskentelypisteisiin asiakkaiden omia koneita varten. Kirjastossa on käytössä langaton verkko, joten rauhallisia yksittäisiä työskentelypaikkoja on helppo järjestää eri puolille kirjaston tiloja.

Nykyisiä tiloja markkinoidaan myös paremmin esim. ryhmien käyttöön tinkimättä rauhallisten tilojen tarpeista.

Kun puitteet on saatu kuntoon, tullaan huomiota kiinnittämään myös varsinaisen asiakaspalvelun laatuun entistä enemmän. Henkilökunta sai paljon hyvää palautetta asiakaspalvelusta, mutta aina voi kaikkea hieman myös parantaa. Kemin kirjastossa on viime vuosina tehty paljon kirjastonhoitotöitä palvelutiskeissä. Remontin jälkeen nämä työt voidaan tehdä osittain muualla ja tärkein palvelutiski on vain asiakaspalvelua varten. Tärkeää huomio oli myös katsekontaktin ja tervehtimisen tärkeys asiakkaiden kannalta. Palvelua voidaan kysyä, kun ei tarvitse pelätä jonkin tärkeän työn keskeyttämistä.

Erityisen suuri huomio tulee kiinnittää jatkossa markkinoinnin tehostamiseen. Kirjastonkäyttäjätyyppien tunnistaminen auttaa profiloimaan palveluja erilaisiin käyttötarpeisiin. Henkilökohtaista palvelua saa edelleen sitä tarvitseva ja muidenkin kirjastonkäyttöä helpotetaan muun muassa tarjoamalla aineistoa helposti löydettäväksi. Ihmisille, joita kirjaston käyttö ei kiinnosta lukemattomuuden vuoksi, voisi tarjota jotain muuta mielekästä tekemistä kirjaston tiloissa.

Remontin jälkeen aloitetaan myös entistä tiiviimpi yhteistyö koulujen, opiskelijoiden ja erilaisten harrastusryhmien kanssa tiedonhaun ja kirjastonkäytön opetuksessa. Uusi esiintymistila antaa myös paremmat mahdollisuudet kirjavinkkauksille, lukupiireille, musiikki-illoille ja vaikka runoilloille kirjaston tiloissa.

Asiakkaat olivat todellisia kirjastonkehittäjiä ideoidessaan erilaisia tapahtumia. Näistä vinkeistä toteutetaan varmaan vuosien kuluessa useita ideoita.

Ryhmäkeskusteluissa tuli myös selville selkeästi negatiivisten kokemusten vaikutus palveluiden käyttöön. Jos automaatit eivät toimi tai aukioloaikoja muutellaan tiheään, jää asiakkaille helpommin mieleen yksi huono kokemus kuin toistuvat onnistumiset. Siksi palveluiden laatuun onkin kiinnitettävä jatkossa entistä paremmin huomiota.

Valaistuksesta keskusteltiin paljon ja sen kuntoon saattaminen tulee olemaan haastavaa tulevaisuudessa. Remontissa parannetaan valaistusta niiltä osin kirjastoa, jossa tiloja remontoidaan. Suurin osa kirjastosta on kuitenkin korkeaa avaraa tilaa ja siellä valaistuksen parantaminen on haasteellista.

Nyt on kuitenkin aika hieman levähtää joulunpyhien ajan ennen 2.1.2013 alkavaa remonttia. Silloin sisäänkäynti muuttuu pariksi viikoksi kulkemaan lehtilukusalin kautta. 14.1.2013 kirjasto suljetaan muutostöitä varten ja avaamme kirjaston osittain uudelleen helmikuun lopussa.

Remontti kestää kirjaston osalta toukokuun 2013 loppuun, joten moni asia on helmikuussakin vielä keskeneräinen. 

Toivotan kaikille oikein mukavaa joulua ja uutta vuotta 2013!

Asiakkaillekin ergonomiaa

Kirjastossamme tehtiin syksyllä 2011 laaja ryhmäkeskusteluihin perustuva tutkimus Asiakkaatkin mukaan kirjaston suunnitteluun. Raporttia viimeistellään parhaillaan ja pian se julkaistaan kirjaston kotisivuilla.

Raporttia viilaillessani olen miettinyt paljon erilaisia ergonomia-asioita. Nykyaikana on jo ihan arkipäiväistä huolehtia työntekijöiden ergonomiasta mahdollisimman hyvin. Työpisteitä voidaan muokata erilaisten työntekijöiden tarpeisiin ja monilla apuvälineillä työtä voidaan helpottaa huomattavasti. Päätelasit, ergonomiset hiiret tietokoneissa, työtuolit, jalkatuet yms  ovat jo arkipäivää ja niiden avulla on vältetty monia, pitkiäkin sairaslomia. Parantamisen varaa toki aina on ja nämä asiat otetaankin huomioon remontin suunnittelussa.

Ryhmäkeskusteluissa asiakkaamme kertoivat kuitenkin paljon sellaisia tekijöitä, jotka estävät miellyttävän kirjastonkäytön. Ylimmillä ja alimmilla kirjahyllyillä olevat kirjat ovat monille saavuttamattomissa. Meillä on kyllä nousujakkaroita, joiden avulla ylös voisi nousta, mutta esim. vanhoille ihmisille jakkaralle nousu on mahdotonta. Nuoret luulivat, että jakkarat on tarkoitettu vain henkilökunnan käyttöön. Ratkaisuksi olemme miettineet hyllyjen nostamista maan rajasta ylemmäksi ja ylimpien hyllyjen käyttämistä vain näyttelyihin.

Kirjojen selkien tuijottaminen niska vinossa ei ole miellyttävää, kun kirjoista ei näy kuin selkäteksti. Vanhemmat ihmiset toivoivat hyllyihin kahvoja, joista voisi pitää kiinni kirjoja tutkiessaan. Varsinkin näkövammaisille olisi tärkeää päästä mahdollisimman lähelle hyllyjä. Kahvojen tuskin asennetaan, mutta jotenkin asiaa pitäisi kohentaa jatkossa. Ainakin kirjoja pitäisi asetella yhä enemmän näkyviin kansipuoli asiakkaisiin päin.

Valaistuksen tulisi olla mahdollisimman hyvä. Kirkas valaistus ei kuitenkaan aina ole esim. näkövammaisille paras mahdollinen, vaan hyvä kohdevalaistus tuo parhaan tuloksen. Remontissa pyritään kyllä parantamaan valaistusta, mutta siihen jää varmaan vielä kehittämisen varaa tuleville vuosille.

Kirjasto ei ole enää hiljainen paikka aikaisempien vuosien tapaan. Meillä voidaan jo puhua ja jutella rauhassa, kunhan turhaa melua vältetään. Monissa asiakastutkimuksissa on toivottu että kirjastoissa säilyy riittävästi hiljaisia tiloja. Lisäksi nykyisin halutaan myös tiloja, joissa voi rupatella rauhassa tuttavien kanssa. Molempia tiloja pyritään varamaan kirjastoomme.

Kirjojen käsittely ennen lainaamista sai aikaan monia kommentteja keskustelijoissamme. Kirjakorit ovat raskaita ja kirjojen katseluun tarvittaisiin pöytiä tai tasoja sekä istuimia hyllyjen lähettyville. Asiakkaamme eivät myöskään tienneet, mitä katselluille kirjoille pitäisi tehdä, jos niitä ei lainaa.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä niistä asioista, joita asiakkaamme toivat esiin ryhmäkeskusteluissa. Otamme asiat huomioon uutta kirjastotilaa järjestäessämme. Toivottavasti saamme myös remontin aikaan työharjoitteluun opiskelijan, joka on luvannut testata pyörätuolinsa kanssa tilojen toimivuuden sopivaksi pyörätuolilla liikkuville asiakkaille.

Suomi 1800-luvulla ja afrikkalaisten naisyrittäjien älypuhelimet

Helsingissä pidettiin 11.-17.8.2012 maailman suurin vuosittainen kirjastokonferenssi. IFLA-konferenssissa oli osanottajia yli 4 000 henkilöä 120 maasta. Osallistuin konferenssiin vapaaehtoisena työntekijänä liki kolmensadan muun suomalaisen kirjastoammattilaisen kanssa. Oli mielenkiintoista seurata loppuun asti hiotunutta organisaatiota järjestelytoimissaan. Konferenssissa oli yhteensä yli 200 tilaisuutta ja siitä huolimatta kaikki sujui todella hyvin.

Toimin salivahtina eli tarkastin osallistujapasseja ja avustin osallistujia käytännön kysymyksissä. Samalla seurasin oman salini luentoja. Mukaan mahtui asiaa kansainvälisistä tietokannoista, museoiden, arkistojen ja kirjastojen yhteisistä tutkimusaiheista, laitoskirjastoista, lasten- ja nuorten lukemisen tukemisesta aina kansainvälisiiin kirjastokuulumisiin asti.

Konferenssissa puhuttiin paljon tiedon vapaasta saatavuudesta, avoimista tietokannoista ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoista. Nämä kaikki ovat edellytyksiä tasavertaiseen tiedonlevitykseen monissa kehitysmaissa. Köyhillä, sotien runtelemilla mailla ei ole varaa kalliisiin ohjelmistoihin tai kaupallisesti tuotettuihin tietokantoihin.Tiedontarve näissä maissa on kuiten todella suuri ja siksi vapaa tiedonsaanti on ainoa tapa ratkaista ongelmia tulevaisuudessa.

Suomessa pidettiin ajantuhlauksena turhaa lukemista vielä 1800-luvulla. Samalla yritettiin kitkeä lukutaidottomuutta opettamalla ja kansakouluja perustamalla. Afrikassa tilanne voi yhä olla samankaltainen. Lukutaidottomuutta on monissa maissa ja esim. ajan kuluttaminen kirjastossa voi leimata naisihmisen laiskaksi.

Afrikkalaisten naisyrittäjien tiedonhankintatapoja tutkittaessa radio, televisio ja suullinen tieto joltakin tutulta olivat ensisijaisia tiedonhankintatapoja. Kirjastoja ei paljon käytetty koska ne olivat yleensä kaukana ja naiset eivät joutaneet muutenkaan kuluttamaan aikaansa kirjastossa. Myös lukutaidottomuus asetti omat esteensä kirjastojen käytölle.

Kännykät ja varsinkin älypuhelimet internetteineen tulevat mullistamaan kehitysmaissa tiedonvälityksen tulevaisuudessa. Internetin avulla päästään kiinni siellä oleviin tietovarantoihin ja samalla tietysti myös kaikkeen siihen luokattomaankin tietoon, jota netti on väärällään.

Lukutaidottomuutta älypuhelimet eivät kuitenkaan poista, joten perustyötä opetuksessa on yhä tehtävä. Monissa maissa kirjastot toimivat keskuksina, joissa vahvistetaan etenkin naisten elämänhallintaa lukemisen lisäksi. Kirjastojen yhteydessä opetetaan mm. tietotekniikkaa tai ompelutaitoja, jotka voivat tuoda naisille uuden mahdollisuuden työllistyä.

Suomessa opettelemme ja opetamme medialukutaitoja ja kirjastoautot palvelevat syrjäseutujen asukkaita. Köyhissä maissa kansalais- ja työväenopistoja vastaavat kirjastojen yhteydessä toimivat tiedotuskeskukset. Kirjastoautoja paremmin vaikeissa olosuhteissa toimivat riksakuskit tai kamelit mukana kulkevine kirjalaatikoineen ja kirjastonhoitajineen. Kaikkialla ihmisillä on kuitenkin tarve saada lisää tietoa ja siinä kirjastoilla on yhä oma tärkeä osansa tiedonjakajina.

Keltaisten lappujen syyskuu

Kirjastomme kerää tällä viikolla asiakkaiden huomioita ja parannusehdotuksia palveluista keltaisilla post-it-lapuilla. Asiakkaat voivat antaa kiittävää palautetta hyvistä asioista plusmerkkisillä lapuilla ja huomautuksia kehitettävistä kohdista miinusmerkkisillä lapuilla. Laput saa liimata siihen kohtaan, jossa huomautettavaa tai kiitettävää asiaa on.

Menetelmää on käytetty jo useissa kirjastoissa palveluiden kehittämiseen. Piippolassa ja Turussa työtä on jo tehty aiemmin ja nyt se toteutetaan myös Meri-Lapin kirjastoissa  eli Keminmaassa, Kemissä, Tervolassa, Torniossa ja Simossa.

Laput kootaan talteen ja ne valokuvataan, jolloin paikka / tilanne myös jää muistiin tulevia kehitystoimenpiteitä varten. Lappuja hyödynnetään syys- lokakuussa henkilöstön palvelumuotoilukoulutuksessa. Koulutuksen aikana kirjastojen henkilökunta suunnittelee asiakkaille mahdollisimman sujuvia ja esteettömiä palveluita omiin kirjastoihinsa. Helsingissä lappuja käytettiin hieman toisin  samaisessa koulutuksessa.

Onko esimerkiksi tässä tiskissä asioiminen hankalaa ja miten tilannetta voitaisiin parantaa?

Kirjaston remontti lähenee. Tämänhetkisen tiedon mukaan lokakuussa aloitetaan teatterin lipunmyynnin rakentaminen vahtimestareiden palvelupisteen yhteyteen. Seuraavaksi entiseen lipunmyyntiin rakennetaan kahviotilat ja vuoden 2013 alussa puretaan pois nykyinen kahvio. Kaikkien rakennusvaiheiden aikana muut tilat pyritään suojaamaan mahdollisimman hyvin, joten esim. kirjaston ja taidemuseon toiminta jatkuu normaalisti. Sisäänkäynti joudutaan ehkä ohjaamaan poikkeavasti sekä taidemuseoon että kirjastoon.

Vuoden 2013 alussa nykyisen kahvion tilalle raknnetaan yhteispalvelutiski kirjastolle ja museoille. Siinä vaiheessa pääkirjasto suljetaan, koska isossa salissa käännetään kirjahyllyjä ja siirretään kirjoja paikasta toiseen. Tällä hetkellä kaunokirjallisuuden lainat ovat koko kirjaston lainoista n. 60 %, joten kaunokirjallisuus siirretään lähemmäs pääovea. Tietokirjallisuus siirretään salin takaosaan ja lehdille varataan oma alue mukavine lukupaikkoineen myös suureen saliin.

Kolmannessa vaiheessa rakennetaan historiallisen museon näyttelytilat sekä kirjaston musiikkisali nykyisen lehtilukusalin auditorion puoleiseen päähän. Musiikkisaliin tulee kaikki musiikkiaineisto sekä tilat esiintymisille ja erilaisille tapahtumille.

Vielä emme osaa kertoa, kuinka kauan kirjasto joudutaan pitämään suljettuna, mutta pyrimme toimimaan mahdollisimman nopeasti muutostöissä. Rakentajien aikatauluarvion mukaan remontti on ohi kesäkuussa 2013.

Kirjastonhoitajan onni on lainaan lähtenyt kirja

Kymmenen vuotta sitten kirjastomme kokoelmat olivat lähes 250 000 kappaletta. Nyt meillä on aineistoa jäljellä n. 185 000 kappaletta ja tänäkin vuonna on poistettu aineistoa jo melkein 20 000 kappaletta. Remontin jälkeen tilaa on vähemmän ja toisaalta aineisto pitää saada näyttävämmin ja houkuttelevammin esille. Suurin osa tämän vuoden poistoista on tehty kirjaston varastosta.

Kirjastoammattilaisten työ on tiedonhaun ja  lainauksen lisäksi myös monenlaista kokoelmien hoitamista. Kokoelma käsittää kaiken sen materiaalin, jota kirjastossa on tutkittavissa tai lainattavissa. Meidän kokoelmissamme ei ole lainattavia urheiluvälineitä tai ompelukoneita, mutta kaikkea perinteistä kirjastoaineistoa sitten sitäkin laajemmin.

Mitä meillä sitten tehdään kun kokoelmia hoidetaan päivittäin? Uusia kirjoja, lehtiä, karttoja, levyjä, nuotteja ja äänikirjoja tilataan viikottain. Asiakkaiden hankintaehdotukset otetaan huomioon tilauksissa mahdollisuuksien mukaan. Kun uutta aineistoa saadaan taloon, on vanhaa samalla poistettava.

Henkilökuntamme seuraa päivittäin kirjojen, lehtien, levyjen yms. kuntoa niitä käsitelleessään. Likaiset ja resuiset kappaleet poistetaan joko myyntiin tai suoraan paperinkeräykseen. Jos poistetaan viimeinen kappale ja esim. kirjalle olisi vielä lainaajia, niin siitä pyritään hankkimaan uusi kappale tilalle.

Kokoelmia käydään läpi päivittäin yhteisesti hyväksytyn kokoelmapolitiikkamme mukaisesti. Usein jo kirjan ulkonäkö on niin aikansa elänyt, että se ei esim. tietokirjahyllyssä houkuttele lainaajia. Kaikkia vanhoja kirjoja ei kuitenkaan poisteta. Jonkun perustaidon vanhakin opaskirja voi olla ainutlaatuinen ja tarpeellinen.

Yleisessä, pienehkössä kirjastossa ei kannata pitää hyllyssä kaikkea julkaistua kirjallisuutta, koska harvinaisemmat ja vanhemmat teokset saadaan kätevästi lainaan muista kirjastoista ja etenkin Varastokirjastosta . Suomalaiset kirjastot ovat kehittäneet viime vuosina logistiikkaansa ja tietokantojaan, joten kirjojen löytäminen ja kaukolainaus ovat vähentäneet kirjaston omien kokoelmia määrää.

Puhumme yleensä poistojen yhteydessä nollakiertoisista teoksista. Tämä tarkoittaa esim. kirjaa, jota kukaan ei ole lainannut vuosiin. Tällaisen kirjan kohdalla mietitään, onko se lainaamattomanakin tärkeä osa kokoelmaamme. Yleiset kirjastot pyrkivät säilyttämään kattavan kokoelman eri vuosikymmenten kaunokirjallisuutta ja silloin nollakiertoisellakin teoksella voi olla oma tärkeä tehtävänsä esimerkkinä menneiden vuosikymmenien kirjallisuudesta. Nuoret eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita mummoikäisten nuoruuden ihanista kirjoista, joten siellä aineisto on yleensä tuoreempaa.

Tekijänoikeuslaki suojelee kaikkea julkaistua materiaalia, joten kirjastot eivät voi ottaa kokoelmiinsa esim. kopioita teoksista tai lehtijutuista. Meilläkin on siivottu mm. kotiseutuosastolta vanhoja lehtien kopiokansioita paperinkeräykseen. Tieto jutuista on kuitenkin säilötty Lasmarkki -kotiseututietokantaan viitetietona. Lasmarkista löytyy tieto missä lehdessä uutinen on aikoinaan julkaistu. Saman lehden voi sitten lukea mikrofilmiltä kotiseutuosastollamme.

Tekniikan kehitys asettaa myös omat rajansa kirjastoaineiston säilytykselle. Viime aikoina on poistettu paljon videoita ja C-kasetteja, koska ihmisillä ei ole enää laitteita näiden katseluun ja kuunteluun. Onneksi asiakkaat voivat yhä digitoida omia vanhoja C-kasetteja, Lp-levyjä ja videoita kirjastossa.

Kokoelmatyö on jokapäiväistä työtä, jota tehdään koko henkilökunnan voimin. Tavoitteena on mielenkiintoinen kokoelma, joka menee hyvin lainaksi asiakkaillemme. Poistetut kirjat lähetetään ensisijaisesti  joko varastokirjastoon tai muille niitä tarvitseville. Jos kirjoja ei voida hyödyntää muuten, ne laitetaan myyntiin ja jos ne eivät käy kaupaksi siirrämme ne paperinkeräykseen. Ja vanhoista videonauhoista kudotaan jotain uutta ja hyödyllistä.

Kesä mielessä ja edessä työteliäs talvi

Historiallisen museon muutto Kemin kulttuurikeskukseen alkaa konkretisoitua suunnitelmien tasolla. Nyt tehdään rakennussuunnittelua ja arvioidaan kustannuksia. Kun museolle rakennetaan tilat kirjaston lainaustoimistoon, musiikkiosastolle ja osittain lehtilukusaliin, niin omat toimintamme tulee myös suunnitella perusteellisesti uudelleen.

Pidimme eilen kirjaston henkilökunnan ja remonttisuunnittelijoiden kanssa yhteisen palaverin. Palaverissa kerrottiin kirjaston tarpeet ja toiveet. Elokuussa sitten selviää, miten asiat pystytään toteuttamaan.

Tilat kirjastossa vähenevät ja useat toiminnot vaihtavat paikkaa. Uudet palautus- ja lainausautomaatit sekä yhteispalvelutiski ovat asiakkaita vastassa ensimmäisenä nykyisen kahvion paikalla. Yhteispalvelutiskissä työskentelee sekä museoiden että kirjaston henkilökuntaa. Neuvot, ohjeet ja vaikkapa kirjojen sijainnin voi kysyä heti sisälle tultuaan tästä tiskistä. Siitä noudetaan myös varatut kirjat ja sinne maksetaan kertyneet maksut.

Entiseen lehtilukusaliin tulee musiikkisali, josta voi lainata musiikkiaineistoa ja elokuvia, kuunnella ja soittaa musiikkia, työskennellä tietokoneilla tai vaikkapa digitoida omia arkistojen aarteita C-kaseteilta tai videoilta. Lisäksi salissa tullaan jatkossa järjestämään kirjaston omia tai asiakkaiden tilaisuuksia. Esiintyjien näkyvyys paranee pienen esiintymislavan avulla.

Suuressa kirjastosalissa sijaitsevat lehtialue sekä aikuisten tietokirjojen ja kaunokirjallisuuden alueet. Hyllyjen suunnat tullaan muuttamaan ja kaunokirjallisuus tuodaan salin perältä lähelle sisääntuloa. Tietokirjat pyritään järjestämään nyt loogisemmin kuin aiemmin. Tilaa järjestetään myös lueskelulle ja kirjojen selailulle. Tietokoneita voi salissa käyttää langattoman verkon kautta.Uusi henkilökunnan työpiste tulee myös lähemmäs kirjoja, jolloin apua etsintään voi pyytää helpommin.

Lasten ja nuorten alueet erotetaan selkeämmin toisistaan ja nuorille aukaistaan oma kulkureitti tilan perälle nykyisten aikuisten dekkarihyllyjen välistä.

Paljon asioita on vielä suunniteltava, hyllymetrejä ja kirjamääriä laskettava ja ennen kaikkea poistettava aineistoa, joka ei olemattoman käytön, vanhentuneen tiedon tai huonon kunnon vuoksi kuulu enää hyllyihin. Kaikki entiset kalusteet pyritään hyödyntämään ja ehkäpä saamme jotakin uuttakin hankittua raikastamaan kirjaston tiloja.

Remontti kulttuurikeskuksessa alkaa lokakuussa ja kirjaston puolella keväällä 2013, jolloin kirjasto joudutaan sulkemaan kokonaan arviolta kolmen kuukauden ajaksi.

Sitä ennen pidämme kuitenkin kesälomamme ja jatkamme syksyllä suunnittelua.

Oikein hyvää kesää kaikille!

Mitä tekemistä helmipöllöllä on asiakkaidemme tarpeiden kanssa?

Lapin ELY-keskus järjesti erittäin innostavan palvelumuotoilukoulutuksen Rovaniemellä. Valitettavasti loppuvuodesta ja -viikosta paikalle oli saatu vain parikymmentä opiskelijaa. Tilaa olisi ollut suuremmallekin joukolle. Kurssin vetäjinä toimivat Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan professori, TaT Satu Miettinen ja mediataiteilija Taina Kontio.

Palvelumuotoilu on alana ja sananakin uusi. Kirjoja aiheesta on kustannettu vasta viime vuosikymmeneltä alkaen ja useimmat alan julkaisuista ovat yhä englanninkielisiä. Kyse ei kuitenkaan ole aivan vieraasta asiasta: palvelumuotoilussa kartoitetaan asiakkaan tarpeet mahdollisimman tarkkaan, mietitään hänelle tarjottava palvelu palvelupoluksi, joka pilkotaan pieniin osiin ja sitten mietitään miten näistä osista saadaan mahdollisimman sujuvia ja asiakasystävällisiä. Työssä pyritään kartoittamaan kaikki ne esteet, joita asiakas voi kohdata polullaan ja tietysti esteet pyritään poistamaan ennen palvelun käyttöönottoa.

Palvelumuotoilussa käytetään hyvin monenlaisia menetelmiä: haastatteluja, ideointia, testausta, kuvakäsikirjoitusta, valokuvausta, äänitystä, videointia ja visualisointia esim. legopalikoilla tai pienoismalleilla. Tärkeintä on kuitenkin asettua mahdollisimman hyvin asiakkaan asemaan, jolloin mahdolliset esteet löytyvät helpommin.

Englannissa Kentissä palvelumuotoilun menetelmät on otettu käyttöön erityisen vaikeiden ongelmien ratkaisuissa. Tärkeintä työssä on ollut vapaus ja työrauha toimia ilman että ideat ammutaan alas alkuvaiheessa rahapulaan tai vaikeaan toteuttamiseen vedoten. Menetelmällä on ratkaistu mm. vankien vapautumiseen liittyviä kotouttamisongelmia. SILK:n kotisivuilta voi tulostaa omaan käyttöön työkaluja ideointiin.

En ole mieltänyt itseäni mitenkään erityisen luovaksi aikuiseksi. Kouluttajamme saivat kuitenkin meistä opiskelijoista ulos uusia ideoita, joita voidaan edelleen kehittää kirjastopalveluiksi. Luovuus löyttyy sopivilla menetelmillä, kun aikaa ei ole ideoiden pulpahtelua estävään tenistelyyn tai jahkailuun.

Harjoituksessa kuvittelimme ensin nuoren hevitytön tai vanhan Ruusa-tädin profiilin mieltymyksineen ja tarpeineen. Seuraavaksi lähdimme kehittämään kirjastopalvelua tämä profiili ja torikammoisuuden (agorafobia) määritelmä mielessämme. Vauhtiin päästyämme saimme jonkun eläimen tieteellisen kuvauksen uudeksi sytykkeeksi ideoinnille. Eläimiä seurasi kullekin ryhmälle oma musiikkikappale ja taas jatkettiin mielikuvien ylöskirjaamista.

Vaikeaa olisi ollut aiemmin kuvitella, että tieto helmipöllön reviirikäyttäytymisestä (uros pysyy paikallaan, naaras saattaa etsiä uuden reviirin jopa 700 kilometrin päästä) tai vuorokausirytmistä voisi olla uusien kirjastopalveluiden kehittämiselle tärkeää ja innoittavaa. Niin vain kuitenkin oli ja kuinka ollakaan, mainoslauseiden kehittelyn ja legoilla rakentamisen jälkeen meillä oli uusi kirjastopalveluidea jatkokehittelyä vaille valmiina.

Seuraavaksi olisimme voineet tehdä ideasta palvelupolun, johon olisimme kirjanneet kaikki mahdolliset esteet ja ratkaisut niiden poistamiseksi. Sitten ideaa olisi testattu, ideoitu uudelleen ja testattu, kunnes palvelu olisi ollut valmis käyttöönotettavaksi.

Päivä vakuutti minut siitä, että luodaksemme aidosti asiakasystävällisiä palveluja meidän on tultava pois tiskien takaa ja asetuttava asiakkaidemme nahkoihin. Vain eläytymällä oikeisiin tilanteisiin löydämme ne esteet, jotka tuottavat huonoja tunnekokemuksia ihmisille. Meillä ei ole varaa huonoon palveluun ja jaloillaan äänestäviin asiakkaisiin. Meillä on kuitenkin varaa ja mahdollisuus parantaa palvelua ja kehittää siihen uusia ideoita entisten lisäksi.

Pilviä kirjastojen taivaalla

Kaupunkimme tietosuojatyöryhmä kokoontui vuoden tauon jälkeen viime viikolla. Kokouksessa kerrattiin, mitä tietoturva-asioissa on tapahtunut runsas vuosi sitten käyttöönotettujen tietoturvaohjeiden tiimoilta. Totesimme, että viime aikoina entistä useampi kaupungin työntekijä on siirtynyt sosiaalisen median käyttäjäksi ja luonut viimein itselleen työpaikan sähköpostin lisäksi oman sähköpostiosoitteen. Työntekijöissä on yhä niitäkin, jotka eivät käytä tietokonetta töissä eivätkä kotona.

Tässä tilanteessa päätimme järjestää koko kaupungin työntekijöille suunnatun tietosuojapäivän. Tarkoituksemme on jakaa tietoa mm. siitä, mitä tietoja ei kannata ilmoittaa internetissä, miten turvallisen palvelun voi tunnistaa ja millaisia salasanoja meidän tulisi käyttää eri palveluissa. Samalla myös muistuttamme, että kaupungin tietojärjestelmien käyttö vaatii erityistä huolellisuutta.

Kirjastoissa on hyvä muistaa miten arvokkaita tietoja meillä on kirjastojärjestelmämme henkilörekisterissä. Tietojen selailu tai käyttö muuhun kuin työtehtäviin on kiellettyä ja meillä vain vakituisessa työsuhteessa olevat saavat ilman poikkeuslupaa käyttää kirjastojärjestelmää ja sen henkilöstörekisteriä. Rekisteriselosteen tulee olla aina asiakkaiden saatavilla.

Kaupungin tietoturvaohjeissa määritellään se, kenelle tietoja rekisteristä voidaan ylipäätään luovuttaa ja millainen lupaprosessi tätä edeltää. Tämän asian kanssa ei voi olla koskaan liian varovainen. Kirjastot eivät  voi tallentaa ilman erillistä sopimusta esim. asiakkaiden lainatietoja. Tämä tulee yllätyksenä joillekin asiasta kiinnostuneille. 

Kunnilla on omat järjestelynsä käyttämiensä ohjelmistojen suojaamiseen. Toistaiseksi näiden varotoimien ansiosta on säästytty suuremmilta tietomurroilta.

Lehdissä keskustellaan nykyisin  pilvipalveluista. Ensimmäisen kerran kuulin niistä viime vuosikymmenen alussa. Silloin ne jäivät vielä oudoiksi hahtuviksi mielen taka-alalle. Omakohtaisesti asiaan törmäilin vuosien mittaan erilaisissa koulutuksissa enkä vieläkään mieltänyt täysin asiaa.

Nyt ladatessani tietokoneeseeni uutta ohjelmistoa, valitsin tallennusmuodoksi pilvet ja ajattelin:  noinkohan tämä on turvallinen tapa toimia tietosuojani kannalta? Kuitenkin olen jo vuosia käyttänyt pilviä sähköpostissani, valokuvieni levitykseen ja muuhunkin. Kuinka ollakkaan, pilviähän on kaikkialla, emme vain osaa mieltää niitä pilviksi.

Pilvet helpottavat elämäämme monella tavalla. Kalenterini, sähköpostini, dokumentteja, valokuvia, mielimusiikkiani sun muuta voin säilyttää pilvissä, ja ottaa sen käyttöön siellä missä kulloinkin olen yhteydessä internettiin. Ja kyllähän tämä bloginikin leijailee jossakin siellä tietoavaruuden sinessä.

Tässä on nyt siis uusi palvelu, jonka opastamiseen kannattaisi panostaa kirjastoissa enemmän. Kunnat eivät voi ottaa pilvipalveluja tärkeiden tiedostojensa tallennusmuodoksi, joten näiden palveluiden osaamista ei kehity luontevasti henkilökunnalle työn ohessa. Usein asiakkaat ovat asiassa taitavampia kuin kirjaston väki.

Nykyisten tietomurtojen aikana on edelleen parasta säilyttää järki päässään erilaisten tietojen luovuttamisessa, tallentamisessa ja käytössä. Ja salasanojen turvallisuuteen ei voi koskaan kiinnittää liikaa huomiota. Itsekin olen tässä asiassa vasta noviisi, joten poistun nyt tästä pilvestä kehittelemään vahvoja salasanoja lukuisiin nettipalveluihini.

Tulevaisuus on kuviteltava itse

Kolme päivää kului tällä viikolla Lontoossa kirjastojärjestelmämme toimittajan seminaarissa RE?THINKING LIBRARY 2011. Kaksi päivistä oli seminaaria ja kolmantena vierailimme British Libraryssa ja Idea Storessa.

Olimme seminaarissa uuden kirjastojärjestelmän hankintaa valmistelevan projektin nimissä ja valitettavasti emme kuulleet mitään mullistavia asioita uusista järjestelmistä tai innovaatioista. Esitelmiä kuunnellessa tuli pikemminkin olo kuin olisimme olleet maaottelussa Suomi vs muu maailma. Suurin osa esitellystä hankkeista oli jo jossakin muodossa käytössä Suomessa.

Ehkä pysähdyttävin esitys oli kuitenkin USA:sta Charlotte Mecklenburgin kirjastosta, jossa oli jouduttu selviytymään USA:n talouslaman aiheuttamasta tulojen romahduksesta. Paljon henkilökuntaa oli irtisanottu, sivukirjastoja ja toimintoja oli lopetettu ja samalla oli kehitetty taloudellinen ajattelu ja toiminnan tehostaminen uudelle tasolle. Kirjaston kotisivuilla onkin linkejä vapaaehtoiselle taloudelliselle tuelle ja vapaahtoistyöntekijöille. Kaikki prosessit oli käyty läpi ja mietitty, että minuutin turhasta työstä kertyy vuoden mittaan jopa kuukausia. Ammatti-ihmiset tekivät vain tärkeimpiä ammattitöitä ja muuhun käytettiin takahuoneissa vapaaehtoista työvoimaa. Kirjasto oli myös kehittänyt pahimman ahdingon aikaan sivuilleen koneen, jolla asiakkaat pystyivät laskemaan käyttämiensä palveluiden todellisen hinnan.

Kaikesta huolimatta heidän visioistaan ja tavoitteistaan voidaan meilläkin ottaa oppia. Tätä kuunnellessa kävi mielessä, että jos Eurooppa vajoaa vielä syvemmälle lamaan, voi sama kohtalo odottaa myös muita kirjastoja. Hollannissa yhteiskunnan tuki on jo laskenut huomattavasti, eivätkä Suomen kuntien asiatkaan kovin hyvällä mallilla ole tätä nykyä.

 Newcastlen kirjastoissa oli asioita uudistettu, koska ihmiset käyttävät tilaa uudella tavalla. Siellä kysyttiin, onko kirjasto kirjojen vai uusien ideoiden tila. Tilat oli uudistettu ja henkilökunta koulutettiin uuteen palvelukulttuuriin kohtaamaan asiakkaat muuallakin kuin tiskin takana. Kirjaston kotisivut ovat mielestäni aika selkeät ja linkkien nimistä voisi ottaa oppia meilläkin.

Ensimmäisenä päivänä keskustelimme ryhmissä digitaalisesta kirjastosta, e-kirjoista, kirjastokonsortioista ja eri maiden tilanteesta näissä asioissa. Suomi on tämän keskustelun perusteella edelläkävijä KDK-hankkeellaan. Muualla ei vastaava ollut. Gävlessä Ruotsissa yhden kaupungin 8 kirjastoa, arkistoa ja museota ovat yhdessä perustaneet vastaavanlaisen hankkeen, mutta siinäkin ollaan vasta alkutekijöissä. Gävlen kirjasto on muuten auki 365 päivää vuodessa.

Lontoossa on 7,6 miljoonaa asukasta ja 32 aluekirjastoa, joista vasta 15 kuuluu konsorttioon, jolla on yhteinen kirjastokortti, hankintaa, logistiikkaa, koulutusta ja yhteistoimintaa. Tätä pidettiin erittäin edistyksellisenä asianaja konsortio onkin suurin Brittein saarilla.

E-kirjojen hankinta junnaa muuallakin paikallaan, kun odotellaan samoja asioita kuin Suomessakin eli mikä formaatti, mikä maksutapa, miten lainataan ja mihin laitteeseen. USA:ssa ollaan perustamassa konsortiota digitaaliselle aineistolle ja samalla e-kirjojen hankintaan.


Anythink-kirjastot USA:ssa olivat uudistaneet koko palvelukonseptinsa ja rakentaneet uutta tilaa, joissa ihmiset viihtyivät. Kirjastossa saattaa olla oikea takkatuli ja sisällä voi kasvaa myös aito puu. Pääasia olivat kuitenkin palvelut, joita oli uudistettu ja nykyaikaistettu. Rajat henkilökunnan ja asiakkaiden välillä oli pyritty hävittämään. Kirjastossa pidettiin tärkeänä, että asiakkaat kokivat henkilökunnan olevan heidän puolellaan. SHHH oli vain neljä kirjainta.

British Library oli 1998 uusiin tiloihin avattu käsikirjasto, jonka asiakasrekisteröintiin, logistiikkaan ja lukusaleihin tutustuimme. Asiakkaaksi rekisteröitymisen jälkeen luettavat kirjat tilataan itse tietokoneella ja ne saa n. tunnissa lukusaliin. Myös sisustuselementiltä vaikuttanut Kuningas Yrjön kokoelma oli luettavissa. Kuninkaan kokoelmahuoneeseen sai kuitenkin mennä kirjaston n. 1500:sta työntekijästä vain 3-4 henkilöä.

Kahvila-aluetta ja Kuningas Yrjön kokoelmaa

Idea Store oli Whitecapelin kaupunginosaan vuonna 2005 avattu uusi kirjasto / oppimiskeskus, johon oli yhdistetty sekä kirjaston että suomalaisittain kansalais-tai työväenopistotyyppistä toimintaa. Kaikkialla saattoi opiskella ja kaikkialla oli luettavaa aineistoa. Idea Store näytti kauppakeskukselta ja se houkutteli ihmisiä sisään tällä ominaisuudellaan. Aivan oven edessä oli paikallinen tori, jossa myytiin kaikkea vaatteista kaloihin asti.

Näkymä kirjaston ikkunasta läheiselle markkina-alueelle

 Idea Storen ympärillä väestösuhteet ja yhteiskunta kehittyi koko ajan, joten kirjaston oli pysyttävä tässä kehityksessä mukana. Kokoelmia vaihdettiin muiden kirjastojen kanssa sen mukaan mitä kansanryhmiä alueella asui enemmän. Tuttua omasta kirjastostammekin, johon tilataan uusia aineistoja Helsingistä tarpeen mukaan uusilla kielillä.

Sisääntuloaulan lainaus- ja palautusautomaatit ja -kärryt

Hyviä ajatuksia seminaarista sai kuitenkin matkaevääksi. Mikään luotettava tieto ei ole koskaan ilmaista, joten tässä on kirjastojen tehtävä edelleen luotettavan tiedon jakajana ja sen luo opastajana. Kirjastojen henkilökunta on myös tärkeätä, koska he tuovat teknologian lisäksi oman osaamisensa mukaan tiedonhakuun. Kirjastojen tulisi olla myös paikkoja, joissa synnytetään uusia ideoita, luodaan paikallista yhteisöllisyyttä ja nautitaan tiedon ja virkistyksen mahdollisuuksista.

Seuraavaan seminaariin kannattaisi kuitenkin hankia puhujia myös alan ulkopuolelta ja luotailla sitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Miten asiakkaamme haluavat toimia, mihin he kuluttavat vapaa-aikansa ja miten palveluja tulisi muuttaa, että ne olisivat houkuttelevia ja palvelisivat parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä odotellessa.

Mies metsähän menevi - Taika taskussa turvana

Paikallislehden etusivulla törmäsin tänään vanhoihin työkavereihin, jotka esittelivät uusinta työvälinettään. Metsähallituksen metsurit näppäilivät älypuhelimiaan, joissa oli karttaohjelma työpalstatietoineen entisten paperisten karttojen sijaan. Nyt on helppoa todeta, että ollaan oikealla palstalla ja rajatkin löytyvät helpommin. Päivittäin puhelimella siirretään myös työmaiden toteuttamistiedot ja palkkatiedot suoraan metsästä toimistolle. Näiden herkkujen lisäksi Taikaksi ristitty älypuhelin huolehtii miesten turvallisuudesta. Heidän on kuitattava kerran neljässä tunnissa puhelimensa hälytin, jolloin työnjohto tietää, ettei metsässä ole mitään hätää.

Jouduin itse työttömäksi 1990-luvun alussa metsätyönjohtajan töistä ja yliopistolla opin, että tieto kulkee metsässä ilman työnjohtoakin. Silloin tietoa vietiin suoraan metsäkoneisiin ja soittamalla metsurille. Nyt älypuhelimet ovat nostaneet tiedonvälityksen jälleen uudelle tasolle.

Meillä kirjastoissa on jo olemassa sovelluksia, joissa kirja voidaan paikantaa kännykällä kirjastosta. Helposti tulostettavilla tarroilla voidaan tuottaa älypuhelimilla aukaistavia linkkitietoja paikkaan kuin paikkaan. RFID-tarraan voidaan lisätä tietoa kirjoista ja kirjatkin löytyvät helpommin, niistä paikoista, joihin ne on vahingossa hyllytetty väärin. Mutta mikä olisi sellainen uusi tapa toimia, joka nostaisi meillä tiedonvälitystä uudelle tasolle tai helpottaisi työtämme?

Googletin huvikseni älypuhelimen ja tarrat ja sain tulokseksi nfc-tekniikan, jota Nokia on tuomassa älypuhelimiin. Tekniikkaa ymmärtämättömänä ajatus pelottaa, kauhistuttaa ja  ihastuttaa. Siru jolla voi maksaa, jonka avulla voidaan seurata terveydentilaamme ja jonka avulla saadaan tuotetietoja. Tekniikka on ollut olemassa jo pitkään, mutta sille ei ole aiemmin keksitty riittävästi käyttöä.

Voisiko tämä olla jotain, jota kirjastoissakin käytettäisiin jatkossa. Entäpä, jos asiakas lainaisi älypuhelimellaan kirjan suoraan hyllystä? Tietoa kirjoista sillä voitaisiin myös jakaa asiakkaan puhelimeen. Ja ainakin tämä ratkaisisi sen ainaisen ongelmamme kassalla: velat voisi näppäillä pois älypuhelimen avulla. Ensin pitäisi vain rakentaa yhteys vanhaan kunnon kirjastojärjestelmäämme.

Mutta mitä seuraavaksi? Olemmeko pian tilanteessa, jossa meidät sirutetaan koirien tapaan. Ympäristö tunnistaa meidät ja ilmoittaa onko meillä varaa ostoksiin, olemmeko lainauskiellossa tai saamassa sydänkohtausta. Samalla kaupan hyllyt vilkkuvat iloisesti niiden tuotteiden kohdalla, joita jääkaapistamme puuttuu tai joita lääkärimme on meille suositellut.

Keksimmekö silloin uusia vinkkaustapoja, joiden avulla voimme suositella mielialaan tai tietovajeeseen sopivia kirjoja tai opetusohjelmia tietokannoistamme? Voiko kirjasto sitten olla paikka, jossa toisiaan kaipaavat sirut voivat treffailla samanhenkisiä yksinäisiä siruja? Onko kirjaston tulevaisuus silloin jotain ihan muuta? Ja kuinka paljon google silloin tietää meistä ja elämästämme?